Keskustelulle suostumuksesta on aina ollut kysyntää, mutta vasta nyt kun suostumus on noussut ajankohtaiseksi keskustelun aiheeksi julkisuudessa, valtavirta on tunnistanut keskustelun tarpeellisuuden. Nykyään lemppari sarjani on näyttelijä Jada Pinkett Smithin kotonaan juontama, vain Facebookissa julkaistava Red Table Talk, joka kertoo paljon siitä, miten internet on tässä ajassa ohittanut television tärkeimpänä median kanavana. Kuten Amber Rose tuo keskustelussa esiin, suurin osa naisista on joutunut jossain vaiheessa tilanteeseen, jossa on kokenut helpommaksi olla vastustelematta seksiä kuin kieltäytyä, tilanteessa, jossa ei halua harrastaa seksiä, vaan päästä mahdollisimman pian nukkumaan. Tällaisissa tilanteissa usein toinen osapuoli on kokenut tulleensa hyväksikäytetyksi, tai raiskatuksi ja toinen osapuoli on kokenut seksin olleen suostumuksellista. Tämän kaltaiset tilanteet vaikuttavat ihmiseen koko loppuelämän ja voivat pahimmissa tapauksissa johtaa vaikeisiin mielenterveydellisiin sairauksiin. Yhteiskunnan patriarkaaliset rakenteet vaikuttavat asenteisiimme kulttuurin kautta, esimerkiksi niin, että tilanteita joissa liikutaan suostumuksen harmaalla alueella ei ole nähty ongelmallisina tai vakavina, vaan yksityisasioina, joka on käytännössä tarkoittanut: jokaisen naisen omana ongelmana. Vaikka kyse on koko yhteiskuntaan vaikuttavasta räikeästä epäkohdasta, jossa on kyse hyväksikäytöstä, henkisestä väkivallasta ja seksuaalisesta häirinnästä sekä väkivallasta. Keskustelulle suostumuksesta on aina ollut kysyntää.
Minun oli henkilökohtaisesti vaikeaa katsoa keskustelua, koska seksuaalisen hyväksikäytön kokemukset kuuluvat juuri siihen kokemusten sarjaan, jotka mieli pyrkii aktiivisesti unohtamaan selviytyäkseen. Tämän vuoksi kokemukset palaavat mieleen myöhemmin elämässä, jolloin niiden käsittely on mielenterveydellisesti usein vielä haastavampaa. Kun naiset ovat julkisuudessa nostaneet esiin, että ovat kokeneet tulleensa raiskatuiksi, tai seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi, naisia on historiallisesti syyllistetty miesten maineen tahraamisesta ja valehtelusta. Naisilla kokemusten esiin nostaminen suostumuksen puutteesta, nostaa usein pintaan syyllisyyden tunteen. Itselläni on paljon kokemuksia juuri tämänkaltaisista tilanteista ja tuntemuksista, joita Red Table Talkin keskustelussa käsiteltiin.
Olen käynyt baareissa ja yökerhoissa noin. 17-29- vuotiaana, jolloin lähdin myös usein jonnekin jatkoille. Muistan että toiveeni siitä, mitä jatkoilla tulisi tapahtumaan ei millään tavalla ollut realistinen ja tiedostin sen myös itse. Toivoin jatkoilta aina yhteisöllisyyttä, poliittista toveruutta ja 1960-luvun hippi -liikkeen kaltaista aatteellisuutta ja ilmapiiriä. Eli toisin sanoen poliittisia keskusteluja, hyvää musiikkia ja mietoja päihdeaineita, jotka yhdistäisivät fiiliksen 1960-luvun Kalifornian. En odottanut mitään näin epärealistista jatkoilta, mutta koska olen aina ollut haaveilija, haaveilin silloinkin. Jatkot olivat kuitenkin aina hyvin masentavia kokemuksia ja kaukana siitä, mitä realistiseltakin pohjalta odotin niiden olevan. Seksi oli jotain sellaista mitä en halunnut jatkoihin liittää, yhden käden sormella laskettavia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tämän vuoksi kokemukseni jatkoilta ovat suurimmaksi osaksi todella vastenmielisiä. Olen useasti ollut jatkoilla tilanteessa, joissa en ole voinut lähteä kotiin, koska olen asunut toisella paikkakunnalla, jonne ei ole lähtenyt junia tai busseja yöllä. Tällaisissa tilananteissa ainoa vaihtoehtoni on ollut viettää yö ulkona tai jatkoilla mistä olisin halunnut lähteä kotiin.
Suurella osalla naisia on kokemuksia tilanteista, missä he eivät ole halunneet seksiä, mutta ovat suostuneet siihen, koska tämän jälkeen heidät on jätetty rauhaan. Useilla naisilla on kokemuksia tilanteista missä toinen osapuoli on käyttänyt heitä seksuaalisesti hyväkseen, tilanteessa missä nainen on yrittänyt nukkua tai nukkunut, eikä ole fyysisesti tai verbaalisesti vastustanut tilannetta, vaan ollut paikallaan liikkumatta. Tällaisista tilanteista keskusteleminen niiden oikealla nimellä, eli seksuaalisena hyväksikäyttönä ja jälkimmäisessä esimerkissä raiskauksena, on usein iso kynnys, erityisesti tilanteissa, joissa toinen osapuoli on ystävä tai kumppani. Jos naiset joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, heitä usein syyllistetään heidän omasta toiminnastaan. Eli esimerkiksi jatkoille lähtemisestä. Ihmistä voi pyytää ja vaatia poistumaan omasata asunnostaan, mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä, mutta toisen ihmisen vartaloon ei kenelläkään ole oikeutta koskea ilman suostumusta. Toisin sanoen, vaikka ihminen olisi lähtenyt jatkoille omasta vapaasta tahdostaan, tämä ei tarkoita, että asuntoon saapuneen ihmisen vartalo olisi asunnossa asuvan ihmisen käytettävissä.
Tilanteissa joissa olen itse joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, minuun on myös kohdistettu häpeää siitä, että hyväksikäyttäjä ja raiskaaja on nähnyt ihoni sheivaamattomana. Olen myös kuullut paljon kommentteja siitä, miten olen saanut sitä, mitä olen tilannut, kun olen lähtenyt jatkoille. Tämänkaltaiset asenteet tukevat patriarkaatin raiskaus kulttuuria. Nyt kun suostumuksesta keskustellaan, täytyy keskustella myös harmaasta alueesta, joka koskee tilanteita, joissa nainen saattaa kokea itsensä hyväksikäytetyksi siitä huolimatta, että on antanut suostumuksen, tai hänen on tulkittu antaneen suostumuksen, eikä hän ole korjannut oletusta. Tällaiset kokemukset saattavat tuntua painostuksen johdosta raiskaukselta ja niiden käsittely on usein koko elämän jatkuva prosessi. Patriarkaatin raiskauskulttuuri vaikuttaa ihmisten asenteissa niin, että painostus, syyllistäminen ja johdannaiset odotukset saatetaan nähdä osana terveitä seksuaalisia suhteita. Toivon että tämänhetkinen keskustelu suostumuksesta vie maailmaa siihen suuntaan, jossa seksiä harrastetaan, vain silloin kun molemmat osapuolet sitä haluavat. Vuonna 2020 meidän täytyy pystyä tunnistamaan suostumuksen puute raiskauksena.