Helsingin Sanomat julkaisi lankalauantaina 3.4.2021 kritiikkiä herättäneen pääkirjoitukseen, Professorin kirja paljastaa vasemmistoradikaalien likaiset temput. Tämä pääkirjoitus sisälsi ongelmallisia rinnastuksia ja pyrki vahvistamaan iänikuista tapaa jakaa tieteen alat pehmeisiin ja koviin tieteisiin, syyttämällä yhteiskuntatieteitä, valtiotieteitä, humanistisia tieteitä ja taide -tieteenaloja politisoitumisesta. Pääkirjoituksessa annettiin ymmärtää, että sen tarkoitus on osoittaa tieteen olevan jälleen vaarassa politisoitua, mutta käytännössä kyseinen pääkirjoitus oli verhottu ja perusteeton hyökkäys intersektionaalisuutta vastaan.
https://www.vox.com/the-highlight/2019/5/20/18542843/intersectionality-conservatism-law-race-gender-discrimination
Toisena pääsiäispäivänä 5.4.2021 Hesari julkaisi lukijan mielipide osastolla professori Martti Nissisen vastineen kyseiseen pääkirjoitukseen. Paras tapa kumota tämän kaltaisen pääkirjoituksen esittämät virheelliset väitteet, joissa intersektionaalisuus rinnastetaan taistolaisuuteen, on nimenomaan esittää lyhyesti, ytimekkäästi ja asiallisesti väitteiden ongelmallisuudet ja kumota ne, kuten Nissinen teki vastineessaan. Twitterissä Nissisen vastinetta Hesarin pääkirjoitukseen kiiteltiin kaiken olennaisen esiin nostamisesta. Vastineessa Nissinen nosti esiin tieteellisen tutkimuksen peruslähtökohtia, kuten omien ajatusten ja linjausten itsekriittistä tutkimista, sekä oman arvopohjan vaikutuksen tunnistamista tutkimusta tehdessä. Vastineen hyvä vastaanotto kertoo myös siitä, kuinka äärimmäisen heikko Hesarin pääkirjoitus lankalauantaina oli. Surullista on erityisesti se, että tämän pääkirjoituksen tasoiset esitykset eivät löydy Hesarin lukijan mielipide osastolta, vaan homma menee niin päin, että Hesarin mielipideosastolla esitetään asiallisesti tutkimuksen peruslähtökohtia ja pääkirjoituksessa asenteellista skeidaa.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000007898507.html
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007901356.html?share=d64e0acb3da594049dc05d72e1a0fe5a
Uskon että Hesarin pääkirjoitustoimituksessa ollaan tietoisia siitä, ettei tutkinnallinen prosessi tapahdu ideologisessa tai ajallisessa tyhjiössä, vaan omat arvot ja aika jota eletään tulevat aina vaikuttamaan tutkimuksen tekoon, joka tutkijan tulee tunnistaa ja huomioida asia tutkimuksessaan eettisestä näkökulmasta. Mielestäni ei tarvitse olla minkäänlaista akateemista taustaa ymmärtääkseen tämän.
Kyseisen Hesarin pääkirjoituksen taustalla on ensisijaisesti kysymys siitä, miten valtaa omaavien tahojen on vaikea hyväksyä sitä, miten intersektionaalisuus haastaa ja ravistelee rakenteita, jotka kannattelevat tiettyjen ryhmien valta-asemaa. Tämän vuoksi intersektionaalisuuteen kohdistuu jatkuvia hyökkäyksiä ja teoria pyritään marginalisoimaan jonkun tietyn ”hihhuliporukan” muoti-ilmiönä, johon ei kannata kiinnittää sen enempää huomiota. Hesarin pääkirjoituksen heikkous kertoo erityisesti siitä, miten valtaa omaavat tahot reagoivat, kun historiallisesti marginalisoidut ryhmät, (joiden pääsy tieteen kentälle ei ole ollut edes pitkään mahdollista) luovat tieteelle uusia näköaloja, jotka paljastavat ja haastavat yhteiskunnallisten valtarakenteiden kytköksiä. Hesarin pääkirjoitustoimitusta ei selvästikään miellytä intersektionaalisuuden vaatimus omien etuoikeuksien tunnistamisesta ja haastamisesta, tai teorian mukanaan tuomasta tasa-arvovaatimuksesta.
Tämä ei kerro muusta kuin intersektionaalisesta näkökulmasta tehdyn tieteellisen tutkimuksen tarpeellisuudesta.