Patriarkaalisessa yhteiskunnassa vallalla vaikuttavat asenteet, jotka pitävät naisvaltaisten alojen palkat alhaalla. Asenteet kyseenalaistavat sen miksi naisille pitäisi nykypäivänä maksaa asianmukainen korvaus työstä, jonka naiset ovat historiallisesti tehneet ilmaiseksi tai pienellä korvauksella.
Naisvaltaisten alojen työ, kuten hoivatyö on tärkeää ja välttämätöntä työtä, mutta se on samanaikaisesti vastuullista ja rankkaa vuorotyötä. Patriarkaalinen yhteiskunta ei kuitenkaan arvosta naisvaltaisten alojen työtä, vaan sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Jos esim. hoiva-alan työtä arvostettaisiin sen vaativuuden ja vastuullisuuden edellyttämällä tavalla, tämä näkyisi myös palkoissa.
Hoivatyö on parhaimmillaan antoisaa, tärkeää, sisältöä ja merkitystä elämälle tuovaa työtä. Samanaikaisesti ymmärrän, jos hoivatyötä ei koeta houkuttelevana vaihtoehtona uraa valittaessa, tilanteessa, jossa hoiva-alalla on merkittävä resurssipula, joka pahimmillaan johtaa siihen, että töitä tehdään vajaalla henkilökunnalla. Kun kysymyksessä on vastuullinen ja rankka työ, josta ei makseta asianmukaista palkkaa, en ole yllättynyt, jos nuorille opiskelijoille hoiva-alan työ ei tästä syystä ole houkuttelevin vaihtoehto.
Jos naisvaltaisten alojen työntekijät, kuten julkisen sektorin ja palvelualojen työntekijät jättäisivät työnsä tekemättä yhden päivän ajaksi, mikään ei etenisi, vaan koko yhteiskunta pysähtyisi. Parempi palkkaisten miesvaltaisten alojen, tai vaikka yritysjohtajien kohdalla ei voida aina todeta olevan sama tilanne. On hyväpalkkaisia johtotason virkoja, joiden työntekijät voisivat jättää yhdeksi päiväksi työnsä tekemättä, mutta tästä huolimatta moni asia etenisi yhteiskunnassa.
Vuonna 1975 Islannissa 90 % naisista meni lakkoon yhden päivän ajaksi koko maassa. Tänä kyseisenä päivänä Islannissa mikään asia ei edennyt. Naisten lakkopäivän seurauksena naisten työpanoksen merkitys oli pakko tunnustaa. Tämä johti koko yhteiskunnan historialliseen rakenteelliseen muutokseen ja teki Islannista sukupuolten välisen tasa-arvon edelläkävijä maan, johon valittiin ensimmäinen naispresidentti koko maailmassa.
Jostain syystä kutsumustyöstä kuulee puhuttavan erityisesti silloin, kuin yhteiskunnan patriarkaalisia rakenteita kannattelevat tahot pyrkivät perustelemaan sitä, miksi naisvaltaisten alojen työstä ei makseta enemmän. Aivan kuin ketään hyväpalkkaisella miesvaltaisella alalla toimiva henkilö ei kokisi omaa työtään ja uravalintaansa kutsumustyöksi.
Naisvaltaisten alojen työtä ei saa ajatella talouden kulueränä, vaan panostukset hoivatyöhön tulee nähdä resurssointina talouteen. Hoiva-alan työn tärkeys, välttämättömyys, vastuullisuus, vaativuus ja arvokkuus tulee näkyä palkoissa.