Meidän valkoisten täytyy pystyä ymmärtämään miten jokapäiväinen käytöksemme normalisoi valkoista ylivaltaa. Elämme kulttuurissa, jossa valkoinen ihminen nähdään oletuksena ja kaikki muut etnisyydet toiseutena, tai jonain normaalista poikkeavana. Jos emme valkoisina pysty tunnustamaan valkoisuuden mukanaan tuomia etuoikeuksia, normalisoimme ja ylläpidämme näin, valkoisen ylivallan rakenteita yhteiskunnassa.
Länsimaissa valkoinen ylivalta ja rakenteellinen rasismi näyttäytyvät tässä ajassa maahanmuuttovastaisuutena, ksenofobiana ja valkoisten pelkona värillisiä ihmisiä kohtaan. Valkoisen ylivallan pyramidi (alla), näyttää miten normalisoimme valkoista ylivaltaa käytöksellämme. Valkoinen ylivalta ja rasismi normalisoituvat valkoisten välinpitämättömyyden kautta pyramidin osoittamalla tavalla, kun käytämme ilmaisuja kuten: jokaisella tarinalla on kaksi puolta tai politiikka ei vaikuta minuun. Tämänkaltaisilla ilmaisuilla vähättelemme, ohitamme ja kiellämme värillisten ihmisten kokemukset ja historiallisen sorron. Vähättelemällä kiellämme vaikutuksemme valkoisen ylivallan normalisointiin, sekä kierrämme vastuumme ihonvärimme tuomista etuoikeuksista. Kun välttelemme rasismin kohtaamista, tai sen esille tuomista normalisoimme valkoisen ylivallan rakenteita välinpitämättömyydellä.
Itse olen vältellyt rasismin kohtaamista työpaikalla toistuvasti, jotta pystyisin suojelemaan mielenterveyttäni työpaikalla ja etten joutuisi rasismin kohtaamisen takia menettämään kykyäni työskennellä kyseisellä työpaikalla. Olen ajoittain vältellyt rasismin kohtaamista ja esiin nostamista myös perheen sisällä. Tilanteissa, joissa olen kokenut, että ihmiset ovat syyllistyneet rasismiin tiedostamattaan olen vältellyt kohtaamista, jotta en menettäisi kontakteja perheenjäseniini pysyvästi. En ole kaikissa tilanteissa pystynyt kohtaamaan sitä, mitä seurauksia rasismin ja valkoisen ylivallan kohtaaminen ja haastaminen olisi tuonut mukanaan. Olen näin käytökselläni ja kohtaamisen välttelyllä normalisoinut valkoisen ylivallan rakenteita. Jos emme pysty puuttumaan ja tuomitsemaan rasismia kaikissa kohtaamisissamme, syyllistymme silloin sen hiljaiseen hyväksymiseen, vaikkemme kokisikaan sitä hyväksyvämme.
Normalisoimme valkoista ylivaltaa pyramidin osoittamalla tavalla myös minimalisoinnin ja marginalisoinnin kautta. Valkoinen pelastaja -kompleksi on yksi yleisimpiä tapoja marginalisoida värillisten ihmisten kokemuksia. Asettamalla valkoinen ihminen mustien ihmisten pelastajaksi ja sankariksi keskiöön, minimalisoimme, tai pahimmissa tapauksissa ohitamme kokonaan mustien ihmisten kokemukset rodullistetusta väkivallasta, rasismista, orjuudesta ja kansanmurhasta. Hyviä esimerkkejä valkoisesta pelastaja –kompleksista kulttuurissa ovat Hollywood elokuvat, kuten: The Help, 12 Years a Slave, Freedom Writers, The Blind Side, Lion ja First They Killed My Father.
Mustien historia Yhdysvalloissa sisältää 400 vuoden orjuuden ajan ja noin. 60 vuotta jatkuneen rodullistetun institutionaalisen väkivallan, sorron ja rotuerottelupolitiikan ajan. Tällä hetkellä mustat elävät post -rotuerottelulakien jälkeistä aikaa, jossa mustien asema Yhdysvalloissa valkoiseen väestöön nähden on huomattavasti heikompi ja jota edelleen leimaa rasistinen väkivalta valkoisten taholta. Tämä rotuerottelulakien jälkeinen aika mustien historiassa, jossa valkoiset normalisoivat valkoista ylivaltaa välinpitämättömyyden, minimalisoinnin ja väkivallan, kuten poliisi väkivallan kautta, on kestänyt vasta joitain vuosikymmeniä. Matka tasa-arvoon on pitkä. Jos emme valkoisina pysty osoittamaan rasismia ja puuttumaan valkoisen ylivallan normalisointiin, olemme siihen yhtä syyllisiä, kuin rasismia levittävät ja valkoisen ylivallan rakenteita tietoisesti ylläpitävät tahot.
