Olen saanut viime aikoina osakseni huvittuneita katseita sekä vihjailuja, koska minun ei vasemmistolaisuuteni johdosta koeta ymmärtävän, miksi feminismin ja tasa-arvon nimissä kotihoidontuesta tulee luopua mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi haluan jälleen kerran kommentoida keskustelua kotihoidontuesta, jota edelleen käydään mielestäni liian mustavalkoisesti.
Jos erehdyn kommentoimaan sitä, miten kotihoidontuki on linkittynyt naisten taloudellisen tilanteen heikkenemiseen, tietyssä iässä suhteessa miehiin. Minun oletetaan haluavan kotihoidontuesta eroon mahdollisimman nopeasti. Jos erehdyn kommentoimaan sitä, miten kokoomuksen ja vihreiden tavoite kotihoidontuen äkkinäisestä poistamisesta lisäisi lapsiperheköyhyyttä lyhyellä aikavälillä. Minun oletetaan olevan samoilla linjoilla, kuin perussuomalaiset ja keskusta siitä, että kotihoidontuesta ei missään nimessä tule luopua. Tällöin saan vihreiltä myös osakseni sääliä, koska minun ei koeta ymmärtävän, että kotihoidontuesta luopumisessa on pohjimmiltaan kyse feminismistä ja naisten vapautumisesta.
Se pitää paikkansa, etten näe kysymystä kotohoidontuesta näin yksinkertaisena.
En ole koskaan ollut kotihoidontuesta kokoomuksen, enkä keskustan ajamilla linjoilla, mutta hyvin usein nämä tunnistetaan ainoiksi lähestymistavoiksi, jolloin keskustelu jää lyhyeksi. Kotihoidontukeen on olemassa muitakin lähestymistapoja, kuin joko tai. Koska kotihoidontuki on tukimuoto, joka on ymmärrettävistä ja inhimillisistä syistä tunteita herättävä asia, siihen yhdistyy edelleen myös vastenmielinen kotiäidit vs. uraäidit vastakkainasettelu. Tämä vastakkainasettelu heikentää tasa-arvokehitystä ja sen kautta erityisesti media pyrki provosoimaan naisia toisiaan vastaan. Yksi mieleenpainuva esimerkki on se, miten usein 2000-luvulla Nina Mikkonen pyydettiin kommentoimaan kotiäitiyttään tiedevastaisella ja misogyynisellä retoriikallaan valtakunnallisiin medioihin.
Tutkimukset osoittavat, että kotihoidontuella on negatiiviset vaikutukset naisten asemaan ja joiltain osin myös lasten kehitykseen. Tukimuotona kotihoidontuki ei tue hoivavastuun tasapuolisempaa jakautumista eri sukupuolten välillä. Sen on päinvastoin osoitettu linkittyvän hoivavastuun kasautumiseen naisille. Pitkällä aikavälillä kotihoidontuesta luopuminen kaventaisi sukupuolisidonnaista köyhyysriskiä ja lisäisi eri sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kotihoidontuen vaikutukset ovat tutkimusten mukaan sitä negatiivisemmat mitä korkeampi tuki on. Tämän vuoksi jo valmiiksi euromääräisesti olematonta kotihoidontukea ei haluta korottaa, vaan sitä halutaan päinvastoin leikata. Helsingin kotihoidontuen kuntalisän poistaminen kokoomuksen, vihreiden, demareiden ja rkp:n toimesta on yksi esimerkki tästä.
Tutkimukset osoittavat kuitenkin samanaikaisesti, että lyhyellä aikavälillä kotihoidontuesta luopuminen lisäisi lapsiperheköyhyyttä ja heikentäisi entisestään kaikkein vähävaraisimpien naisten toimeentuloa. Eli esimerkiksi naisten, jotka ovat vailla ansiotyötä, joilla on huono mahdollisuus työllistyä ja jotka ovat yksin vastuussa pienistä lapsista, ilman turvaverkkoa tai lähipiiriä johon nojata. Monilla vähävaraisillä voi terveydellisistä syistä olla myös huono kapasiteetti hakea tarveharkintaista ja byrokraattista toimeentulotukea kuukaudesta toiseen, jota useiden työttömien on esimerkiksi Helsingissä pakko hakea työttömyyskorvauksen ja asumistuen lisäksi, asumisen korkean hinnan johdosta.
Kotihoidontuesta luopuminen ei lopettaisi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Osalle vähävaraisista naisista, jotka joutuvat väkivallan kohteeksi, kotihoidontuki voi olla ainut oma toimeentulon lähde ja tästä syystä merkityksellinen, siitäkin huolimatta, että tuki on euromääräisesti olematon. Kotihoidontuesta luopuminen ei myöskään saisi työnantajia tarjoamaan työtä tai kutsumaan työhaastatteluun yhtäkään vähävaraista työtöntä naista, jonka koulutus tai työkokemus ei ole riittävää tarjolla olevaan työhön. Yksikään työnantaja ei pohtisi, että nyt kun kotihoidontuki poistettiin, niin alampa tästä tarjoamaan työtä aikaisemmin kotihoidontukea saaneille työttömille naisille. Kotihoidontuesta luopuminen ei myöskään automaattisesti tarkoittaisi sitä, että vähävaraisissa perheissä, joissa vanhemmat tai vanhempi on työtön, lapset vietäisiin aikaisemmin varhaiskasvatukseen.
Toteutuessaan perustulo tekisi kotihoidontuesta merkityksettömän. Tällä hetkellä kotihoidontuesta luopuminen näyttää tulevan ajankohtaiseksi kuitenkin paljon aikaisemmin, kuin perustulo. Jo siitäkin syystä, että kotihoidontuesta nopeasti eroon haluava kokoomus on tällä hetkellä hallitustunnustelijan paikalla. Perustuloa ei taas kannata muut puolueet, kuin vasemmistoliitto ja vihreät, jotka kokivat vaaleissa tappion.
Kokoomus on linjannut pitkän aikavälin tavoitteekseen maksuttoman varhaiskasvatuksen ja varhaiskasvatuksen resurssien kasvattamisen. Nämä ovat hyviä tavoitteita. Täytyy kuitenkin huomioida, että kyse on kokoomuksesta. Jos kokoomus, ei onnistuisi muodostamaan toivomaansa hallituskokoonpanoa perussuomalaisten kanssa ja hallituskokoonpano muodostettaisiin Sixten Korkmanin toivomasta kokoonpanosta kokoomuksen, demareiden, vihreiden ja rkp:n kesken. Kotihoidontuki tulisi mitä todennäköisemmin jäämään historiaan seuraavan hallituskauden aikana. Tämä asettaisi valtavavan paineen jo nyt heikoilla resursseilla toimivaan varhaiskasvatukseen. Enkä tiedä onko kokoomus valmis panostamaan ja kasvattamaan varhaiskasvatuksen resursseja riittävästi. Se jää nähtäväksi, mutta epäilen.
Kotihoidontuesta luopumista fiilistelevien oikeistoliberaalien positio on yleensä hyvin keskiluokkainen. Erityisesti verrattuna niihin ihmisiin, joiden elämään kotihoidontuesta luopuminen eniten vaikuttaisi. Kun mediassa käsitellään esimerkiksi sitä, miten kotihoidontuen poistaminen lisäisi naisten työllisyyttä ja sitä kautta kaventaisi eri sukupuolten välisiä tulomenetyksiä tietyssä ikäluokassa. Tutkijat usein ohittavat hyvin tyylikkäästi ja nopeasti kysymykset siitä, mitkä vaikutukset kotihoidontuen poistamisella olisi lyhyellä aikavälillä ja keskittyvät tietysti vaikutuksiin pitkällä aikavälillä.
Se viesti mitä itse olen saanut 2000-luvulta lähtien, kotihoidontukea nostavilta äideiltä, on poikkeuksetta ollut, että kotihoidontuki on euromääräisesti riittämätön, eikä kotihoidontuesta tule luopua. Jok’ikisen perheen kohdalla tilanne on erilainen. Enkä näe, että keskiluokka tietäisi paremmin, kuin vähävaraiset perheet itse, mikä heille on parasta. En näe kotona lapsiaan hoitavien äitien valintoja vähemmän feministisinä, kuin työssäkäyvien ns. uraäitien. Tämä vastakkainasettelu on vanhakantainen ja let’s face it, myös naurettava.
Kotihoidontuki ei ole ongelmaton ja on selvää, että siitä ollaan luopumassa ennemmin tai myöhemmin. Kokoomuksen johdolla, todennäköisemmin ennemmin. Näen että kotihoidontuesta luopuminen tulisi olla ajankohtaista vasta silloin, kun pystytään takamaan, ettei sen poistaminen lisää lapsiperheköyhyyttä lyhyelläkään aikavälillä. Tällä hetkellä hallitustunnusteluja vetävällä kokoomuksella ei ole tarjota tällaista mallia. Vain perustulo, jota kokoomus vastustaa, takaisi tämän.
En näe kotihoidontuesta luopumisen olevan feminismiä, kuten kokoomus ja vihreät. Kimberlé Crenshaw muistuttaa meitä aika ajoin siitä, että feminismi ei ole intersektionaalista ilman luokka-analyysia. Nojaan hänen määritelmäänsä intersektionaalisuudesta mieluummin, kuin kokoomuksen tai vihreiden. Toisin kuin kokoomus ja vihreät esittävät, väitän vasemmistolaisten toimijoiden ymmärtävän hyvin, minkälainen politiikka on feminististä. Kokoomuksen ja vihreiden luokka-analyysistä en taas ole vakuuttunut.
Yksi äänekkäimmistä kotihoidontuen poistamista vaativista toimijoista on pitkään ollut Juhana Vartiainen. Liitän kommentteihin keskustelun, jossa Vartiainen ottaa tuttuun tapaansa esiin kotihoidontuen ja alkaa fiilistelemään kotihoidontuesta luopumista noin. kohdassa 54:57. Tässä on esimerkki kokoomuksen argumentaation tasosta tultaessa kotihoidontukeen.