Empatiasta on kuulemma käyty viime aikoina paljon julkista keskustelua somessa. Olen törmännyt vain joihinkin ulostuloihin, koska en ole hetkeen käynyt twitterissä ja oletan, että tällä keskustelulla viitataan erityisesti twitterissä käytyyn keskusteluun. Empatian merkityksestä käytävä keskustelu on tärkeää.
Riikka Purra kommentoi Helsingin Sanomien henkilökuvassaan 16.4.2023, että empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi ja on epärehellistä edes kuvitella, että yksittäisiä poliittisia päätöksiä tehtäisi empatia edellä.
Tämä on klassinen esimerkki siitä, millaisella retoriikalla äärioikeisto on historiallisesti pyrkinyt viemään tavoitteitaan läpi. Nimenomaan pyrkimällä vakuuttamaan, että nämä ja nämä toimenpiteet ovat välttämättömiä ja nyt on oltava rationalisia ja jättää tunteet sivuun. Kokonaisia kansanryhmiä on epäinhimillistetty ja toisennettu, jotta kansanmurhille olisi saatu oikeutusta, tai imperialistiselle vallankäytölle tukea. Tällaisella retoriikalla hallitsevat luokat ovat pyrkineet säilyttämään omat etuoikeutensa ja taannuttamaan historiallisesti marginaalisoitujen ryhmien tekemän työn oikeuksiensa tunnustamiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi. Se joka on uskaltanut puhua empatiasta, on leimattu heikoksi yksilöksi.
Yksi esimerkki epäinhimillistämisen ja disinformaation taktiikasta, jossa vedotaan välttämättömiin toimenpiteisiin ja rationaalisuuteen, ja jossa empatiaan nojaavaa poliittista toimintaa pidetään heikkoutena, on Venäjän johdon retoriikka. Venäjälle läntinen äärioikeisto on liittolainen, joka pyrkii heikentämään läntistä integraatiota ja lännen yhteistyötä. Eurooppalainen äärioikeisto taas hyötyy liittolaisuudesta, koska se saa Venäjältä tukea toiminnalleen. Ukrainan hyökkäyssodan ideologinen pääarkkitehti Alexander Dugin on äärioikeistolainen poliitikko, joka on rakentanut Venäjän suhteita läntiseen äärioikeistoon jo vuosikymmenien ajan. Valdimir Putinin ideologinen ajattelu on äärioikeistolaista, mutta retoriikka perustuu disinformaatioon, jossa kaikki kytkökset äärioikeistoon kielletään ja päinvastoin pyritään antamaan kuvaa äärioikeistosta Venäjän vihollisena. Eli ei ole yllättävää, että Venäjän johdon retorisessa taktiikassa on yhtäläisyyksiä perussuomalaisten retoriikan kanssa. Kenenkään ei tarvitse useaan kertaan miettiä missä suomalaisessa parlamentaarisessa puolueessa äärioikeistolainen ideologia yhdistyy disinformaatioon pohjautuvaan retoriikkaan.
Empatia ja avoin tunteellisuus on patriarkaalisessa yhteiskunnassa historiallisesti yhdistetty feminiinisyyteen ja sitä kautta heikkouteen. Poliittisilla päättäjillä avoimesti esiin tuleva empatiakyly on tulkittu heikkoutena ja kykenemättömyytenä. Nykyään erityisesti vähemmistöjä ja naisia pyritään marginalisoimaan sosiaalisessa mediassa esimerkiksi kommenteilla, kuten ”Menikö tunteisiin?” tai ”Menikö ihon alle?” Ja jos jollain oletetaan tai väitetään jonkun kommentin menneen ”ihon alle”, pyritään osoittamaan, että tämä kertoo tämän yksittäisen ihmisen heikkoudesta, joka ei kestä ”normaalia” argumentointia, kritiikkiä tai arvostelua. Todellisuudessa tällaisissa tilanteissa, on kyse siitä, että yleensä vähemmistöt tai naiset ovat nostaneet esiin syrjintää, rasismia, misogyniaa tai esimerkiksi trasfobiaa, jota ei menneinä vuosikymmeninä samassa määrin haastettu ja heidät on tästä syystä pyritty hiljentämään.
Valtaväestöön kuuluu paljon toimijoita, jotka marginalisoivat vähemmistöjä esimerkiksi retorisesti ja sitten syyllistävät vähemmistöjä loukkaantumisesta, joka heidän mukaansa on heikkoutta. Jos historiallisesti marginalisoitujen ryhmien toimijat loukkaantuvat heihin kohdistetusta
rasismista, misogyniasta, vähättelystä, pilkasta tai muusta marginalisoinnista, jota heihin on kohdistettu, tarkoituksena hiljentää heidän toimintansa. Tämä ei kerro rationaalisuuden tai ymmärryksen puutteesta, kuten valtaväestöön kuuluvat toimijat antavat usein ymmärtää, vaan nimenomaan syväulotteisesta ymmärryksestä ja omanarvontunnosta. On inhimillistä loukkaantua vihapuheesta ja myös hyvin yksilöllistä kuka loukkaantuu. Vähemmistöjen ei tule sietää mitä tahansa valtaväestön toimesta, vain sen vuoksi, ettei valtaväestö joutuisi rasittamaan itseään ja miettimään etuoikeuksiaan ja asemaansa uudelleen.
Kun valtaväestön toimijoita vetää vastuuseen esimerkiksi rasismista, johon he ovat syyllistyneet, he yleensä loukkaantuvat itse. Tämä ei ole ymmärrettävää. Tämä on uhriutumista, jolla valtaväestöön kuuluvat toimijat pyrkivät väistämään vastuuta vähemmistöihin kohdistamastaan pilkasta, vähättelystä, rasismista tai esimerkiksi trasfobiasta. Tällainen uhriutuminen on ominaista esimerkiksi perussuomalaisille.
Tunteet ja empatiakyky ovat keskeinen osa ihmisen kaikkea toimintaa, ajattelua ja sitä kautta päätöksentekoa. Jos ihminen ei ole kykeneväinen empatiaan on kyse ihmisestä, joka on joko psykopaatti tai esimerkiksi ihmisestä, joka sairastaa vaikeaa narsistista persoonallisuushäiriötä. Sellaisia persoonallisuushäiriötä, joiden vuoksi kykyä empatiaan ei ole, tai ihmisen empatiakyvyn taso on heikko, sairastavia ihmisiä on kautta historian toiminut poliittisina päättäjinä, enkä näe lähes täysin empatiakyvytöntä ihmistä idealistisena vaihtoehtona vallanpitäjäksi. (Huom. empatiakyvyn puute ei ole ominaista kaikissa persoonallisuushäiriöissä ja tällaisen väittäminen olisi törkeää leimaamista.) Historiasta löytyy paljon esimerkkejä siitä, miten empatia on nähty heikkoutena ja siitä on pyritty eroon erityisesti päätöksenteossa.
Kun pyritään suojelemaan ja ylläpitämään vallalla olevia valtasuhteita ja hallitsevan luokan valta-asemaa, sitä pyritään perustelemaan välttämättömyydellä. Näin pyritään vakuuttelemaan, että kaikkien tulee uhrautua paremman huomisen puolesta. Tällaisessa tilanteessa todelliset uhrautujat ovat ihmiset alimmilla luokka-asteilla, joiden kustannuksella hyväosaiset säilyttävät asemansa, tai jopa kasvattavat varallisuuttaan. Tällainen politiikka on hajottavaa. Rakentavia poliittisia päätöksiä syntyy nimenomaan silloin kun päätöksiä tehdään empatia edellä.
Todellisuudessa ihmisillä menee kaikki asiat tunteisiin, koska ihmiset ovat tuntevia nisäkkäitä. Silloin jos ei mene on syytä huolestua. Historiallisesti kaikkein rationaalisimmat poliittiset päätökset on tehty empatia edellä. Korkea empatiakyky kertoo älykkyydestä.
PS. Kun Purra kuvaa hesarin henkilökuvassaan olevansa vanhankoulukunnan feministi, kyse on valkoisesta feminismistä. Feministinen liike ei ole ollut historiallisesti rasismista vapaa. Valkoisten, pääosin ylempien luokkien naisten pyrkiessä ansiotöihin ja vapautumaan miestensä vallankäytöstä heterosuhteissaan, valkoisen ylivallan rakenteita ei haastettu valkoisten feministien toimesta. Nykyään elämme feminismin neljättä aaltoa (aaltoteriakaan ei ole ongelmaton) ja tunnustamme, ettei valkoinen feminismi ole feminismiä. Jos feminismi ei ole intersektionaalista, kyse ei ole feminismistä.