Iso-Britannia vetäytyi Palestiinan alueelta toisen maailmansodan jälkeen, jonka seurauksena Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi suunnitelman Palestiinan jakamisesta kahden valtion mallin mukaan, vuonna 1947. Toukokuussa 1948 Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Palestiinalaisille alueen jakaminen kahden valtion mallin ratkaisuna näyttäytyi historiallisena jatkumona eurooppalaisten harjoittamalle kolonialismille.
Alkuvuodesta 1948 lähtien Israelin harjoittamat etniset puhdistukset ja joukkomurhat ovat määrittäneet palestiinalaisten historiallista kokemuspohjaa ja muistijälkeä pakolaisuudesta sekä sorrosta. Tästä lähtien Israel on kaventanut palestiinalaisten alueita ja ajanut näin palestiinalaiset yhä tiheämmälle alueelle, tai pakolaisiksi ulos Palestiinan alueelta.
Israelille taas sotilaallinen ”onnistuminen” kuuden päivän sodassa kesäkuussa 1967 on merkityksellinen vaihe historiassa, erityisesti maan äärioikeistolle. Kuuden päivän sodan jälkeen Israel on miehittänyt ja perustanut siirtokuntiaan Länsirannalle ja Gazan kaistalle. Tällä historialla on erityisesti merkitystä tällä hetkellä, kun pääministeri Benjamin Netanjahu on nostanut hallitukseensa äärioikeistolaisia politikkoja, jotka ovat julistaneet päämääräkseen mm. Gazan täydellisen tuhoamisen.
Hamas ei edusta palestiinalaisia. Sen tämänhetkistä kannatusta palestiinalaisten keskuudessa on vaikea selvittää, mutta varmaa on, että sen kannatus on huomattavasti laskenut vuoden 2007 vaaleista ja sen tämänhetkinen legitimiteetti palestiinalaisten keskuudessa on heikko. Israelin harjoittama apartheidpolitiikkaa ja palestiinalaisiin kohdistama terrori ovat otollinen maaperä ääriliikkeiden synnylle. Kun uutisoidaan Hamasin harjoittamasta terrorismista, sitä ei voida tarkastella historiattomasti tunnustamatta sitä todellisuutta, jossa palestiinalaiset ovat Gazassa eläneet vuosikymmenten ajan Israelin sortotoimien alla. Valtamedian johdonmukaisesti valikoiva ja puolueellinen asetelma Lähi-idän konfliktista uutisoidessa on kuitenkin selvästi ollut todettavissa, erityisesti Yhdysvalloissa. Kansalaisten keskuudessa taas enemmistö kannattaa tulitaukoa ja monet juutalaiset ovat myös nousseet vaatimaan sitä Yhdysvalloissa.
Yhdysvaltojen historialliset ja poliittiset syyt tukea Israelia ovat tiedossa. Ne eivät kuitenkaan poista sitä todellisuutta, jossa Yhdysvaltojen taloudellinen ja aseellinen tuki Israelin harjoittamille sotarikoksille ja terrorille palestiinalaisalueilla, eivät kestä tarkastelua kansainvälisten ihmisoikeussopimusten näkökulmasta. YK on linjannut Israelin olevan apartheidpolitiikkaa harjoittava valtio, mutta Yhdysvallat on tiedostaen jättänyt tämän vähäiselle huomiolle tai kokonaan huomioimatta. Kun esimerkiksi Yhdysvaltojen kongressin edustaja Rashida Talib Michiganin osavaltiosta, totesi Israelin harjoittavan apartheidpolitiikkaa. Hän joutui välittömästi oman puolueensa valtaeliitin syytösten ja hiljennyspyrkimysten kohteeksi.
Suomessa pääministeri Petteri Orpo on julkisuudessa tuonut esiin, että Suomi on Israelin tukena, koska Israel on hyökkäyksen kohteena. Tämä on länsimaille tyypillinen kaksinaismoralistinen lähestymistapa israelilaisten ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin. Tilanteessa jossa Israel on johdonmukaisesti kansainvälisen oikeuden vastaisesti piirittänyt palestiinalaisalueita, pitänyt Gazan kaistaa kuin aidattuna vankileirinä ja pommittanut aluetta lännen aseellisella ja taloudellisella tuella.
Suomen ulkoministeri Elina Valtonen on julkisuudessa tuonut esiin, että Suomi uskoo ja on vakuuttunut siitä, että Israel on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä lakeja. Vaikka Israelin sortotoimet ja hyökkäykset eivät tähänkään mennessä ole kestäneet tarkasteluja kansainvälisen lain, ihmisoikeussopimusten tai YK julistusten valossa. Valtosen mukaan Suomi ymmärtää myös hyvin, miten Israel on kokenut olonsa tukalaksi muslimivaltioiden keskellä vuosikymmenten ajan. Tällaiset syrjivät ulostulot eivät kestä tarkastelua ihmisoikeuksien näkökulmasta. Ne leimaavat kaikkia muslimeita ääriryhmien kautta ja jättävät huomioimatta, miten Israel on terrorisoinut ja pommittanut rauhanomaisia muslimeja Gazassa vuosikymmenten ajan.
Suomen hallituksen tulisi tällä hetkellä puhua tulitauon puolesta ja sen jälkeen Gazan saarron tuomitsemisesta. Eikä hyväksyä palestiinalaisten joukkosurmaamista. Hamasilla on noin. 20 000-40 000 jäsentä tällä hetkellä Gazan kaistalla. Koko terroristijärjestöä ei pystytä tuhoamaan, ellei Israel surmaa valtavaa määrää palestiinalaisia. Muutamien viikkojen aikana Israel on tähän mennessä surmannut tuhansia palestiinalaisia siviilejä, joista valtava määrä on lapsia. Israelin terrori palestiinalaisia kohtaan ei tule ratkaisemaan Lähi-idän konfliktia. Vaikka Israel saisi Hamasin tuhottua, palestiinalaisten siviilien henkien kustannuksella. Samankaltainen tai raaempi terroristijärjestö syntyisi pian Hamasin tilalle.
Länsimaat ovat tuominneet Hamasin terrorin ja puhuvat Hamasista terroristijärjestönä, kuten kuuluukin. Israelin osalta länsimaat eivät ole pystyneet myöntämään maan olevan terroristivaltio, jonka hallituksessa istuu äärioikeistolaisia toimijoita ja joka on historiallisesti terrorisoinut ja joukkosurmannut palestiinalaisia. Pelkästään vuoden 2022 aikana Israel pommitti Gazaa yli 150 kertaa. Tässä kuussa Israel on kuuden päivän aikana, lännen tukemana tiputtanut Gazaan enemmän pommeja, kuin Yhdysvallat tiputti yhden vuoden aikana Afganistaniin.
Gazassa ihmisten toimeentulo on ollut ulkomaalaisen avun varassa. Gazan ilmaraja ja meriraja ovat pitkään olleet kiinni ja ihmisten perustarpeet on tuotu Gazaan maateitse, pääasiallisesti Israelin kautta. Gazaan on päivittäin tuotu yli sata rekkalastillista ihmisten perustarpeita, kuten ruokaa ja lääkkeitä. Tässä kuussa rekkojen kulkeminen Gazan kaistalle pysäytettiin Israelin toimesta kahden viikon ajaksi kokonaan, samalla kuin vesi ja sähkö on ollut katkaistu.
Israel saartaa tällä hetkellä Gazaa paljon aikaisempaa tiukemmin, eikä päästä riittävää humanitääristä apua alueelle. Vain estääkseen osan avusta päätymästä Hamasille. Samanaikaisesti palestiinalaisten siviilien mahdollisuudet selviytymiseen on riistetty. Vesi, ruoka, lääkkeet ja polttoaine ovat loppumassa ja sähkön saanti on estetty. Lääkäreillä ei ole riittäviä mahdollisuuksia hoitaa Israelin pommituksissa elossa selvinneitä haavoittuneita siviilejä. Egyptin rajalta Israelin Gazaan sisään sallima humanitäärinen apu on kattanut vain prosentteja koko Gazan alueella saarretun siviiliväestön tarpeista.
Tällä hetkellä Israel on aloittamassa maahyökkäystä lännen tukemana, tilanteessa jossa Gazassa elossa olevat palestiinalaiset siviilit ovat näännyksissä, eivätkä pääse halutessaan poistumaan Israelin saartamalta alueelta. Vaikka Israel on pitkään ollut jakautunut, eikä hallituksen politiikalle ole ollut koko kansan tukea, maahyökkäykselle kuitenkin on suuri paine ja kansan tuki israelilaisten keskuudessa.
Palestiinalaisilla ei ole vuosikymmeniin ollut itsemääräämisoikeutta, eli mahdollisuutta toteuttaa omia oikeuksiaan. Heidän historiallista kokemuspohjaansa määrittää Israelin harjoittama saarto ja terrori. Israel on historiallisesti karkottanut palestiinalaisia joukoittain kodeistaan palestiinalaisten omilta maa-alueilta, eikä antanut heille mahdollisuutta rakentaa kotejaan uudelleen. Palestiinalaisten elämää ovat määritelleet Israelin asettamat liikkumisrajoitukset, elinkeinon harjoittamisen estäminen ja siirtokuntalaisten harjoittama terrori Länsirannalla.
1990-luvulla Lähi-idän konflikti ei jättänyt samanlaisia jälkiä, kuin se on jättänyt nuorempiin ihmisiin. Historiankirjani kanteen oli painettu historiallinen kuva Jasser Arafatista ja Jitzhak Rabinista kättelemässä Bill Clintonin seistessä heidän välissään, Oslon sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa vuonna 1994. Muistan aikuisten puhuneen, ettei Israelin ja Palestiinan kysymystä saada koskaan ratkaisua, mutta yleinen ilmapiiri konfliktin osalta oli täysin toinen kuin nyt.
Tällä hetkellä samaan aikaan kun kuulen uutisista, että Israel on onnistunut ilmapommituksellaan surmaamaan mahdollisesti yksittäisen Hamasin jäsenen Gazassa. Pyörii sosiaalisessa mediassa vaihtuvat videot palestiinalaisista lapsista, joita revitään pommitetuista rakennuksista kuolleina ulos. Tai pommitusten keskeltä sairaalaan tuoduista vavoista, joista tutkitaan, kuka moni on vielä hengissä.
Palestiinalaisten ihmisoikeudet tulee tunnustaa samalla tavalla kuin israelilaisten. Historiallisesti länsimaat eivät ole tähän pystyneet. Palestiinalaisten siviilien näännyttäminen ja pommittaminen ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Lapsilla joita Gazassa löydetään pommitetuista rakennuksista, joko elävinä tai kuolleina, on kasvot ja nimet.
Palestiinalaisten ihmisoikeuksien puolesta puhuvia ihmisiä on johdonmukaisesti pyrytty hiljentämään syytöksillä antisemitismistä tai Hamasin tukemisesta. Israelin historiallisesti harjoittamien ihmisoikeusrikosten, kuten apartheidpolitiikan, etnisten puhdistusten ja terrorin tuomitseminen ei ole antisemitismiä tai Hamasin terrorin hyväksymistä.
Ihmisoikeudet ovat jakamattomia.