Iranilaiset ovat osoittaneet mieltään maan teokraattista ja autoritaarista hallintoa vastaan jo vuosikymmenien ajan. Vaikka Iranissa joulukuun lopulla alkaneet maan hallintoa vastustavat protestit saivat alkunsa syvän inflaation vaikutuksista, perimmäinen vaikuttaja kansalaisten tyytymättömyyteen ovat olleet hallinnon kansalaisiinsa kohdistamat sortotoimet, jotka ovat vieneet iranilaiset kaduille henkensä uhalla. Kiihtyvä inflaatio, korruptio ja uskonnollisten sääntöjen sekä lakien pakottaminen kansalaisiin johtivat tammikuussa mielenosoituksiin, jotka ovat poikenneet jopa vuoden 2022 massamielenosoituksista siinä, että mielenosoittajat ovat polttaneet valtiohallinnon rakennuksia ja moskeijoita.
Iranin shiia-islamistisen autoritaarisen hallinnon joukot ovat yrittäneet tukahduttaa pääosin rauhanomaiset mielenosoitukset väkivallalla. Maan tilanteesta on ollut mahdotonta saada kokonaisvaltaista luotettavaa tietoa, erityisesti sen jälkeen, kun internet yhteydet katkaistiin tammikuun alussa. Joidenkin arvioiden mukaan hallinnon joukot ovat syyllistyneet jopa yli 30 000 mielenosoittajan joukkosurmaan. Amnesty Internationalin varmennetut tiedot kertovat, että Iranin hallinnon joukot ovat ampuneet talojen, poliisiasemien ja moskeijoiden katoilta rauhanomaisia mielenosoittajia metallikuulilla ladatuilla kivääreillä ja haulikoilla. Tähdäten iskuja teloitustyylillä mielenosoittajien päähän sekä rintaan.
Iranin hallinnon kansalaisiinsa kohdistama terrori on historiallisesti ollut raakaa. 1980-luvun lopulla Iranissa teloitettiin poliittisista syistä tuhansia opposition edustajia, joiden ruumiit heitettiin joukkohautoihin. Massateloitusten uhrien todellista lukumäärää ei edelleenkään tiedetä. Vain vuoden 1988 hallinnon toimeenpanemia joukkoteloituksia voidaan joiltain osin verrata siihen mitä Iranissa on tänä vuonna tapahtunut.
Iranilaisen kirjailijan ja aktivistin Sahar Delijanin mukaan on tärkeää huomioida, että Iranissa 28.12.2025 alkaneet protestit ovat lähteneet liikkeelle työväenluokasta. Suuri osa mielenosoittajista ovat olleet ihmisiä, joilla oli huomattavia vaikeuksia selviytyä jo ennen, kuin kiihtynyt inflaatio nosti ruuan ja perustarvikkeiden hinnan työväenluokalle saavuttamattoman korkeaksi.
Iranin viimeisen Shaahin Mohammad Reza Pahlavin syrjäyttänyt vallankumous 1979 sai myös alkunsa alimpien sosiaalisten luokkien tyytymättömyydestä Shaahin autoritaariseen ja demokratiavastaiseen hallintoon. Shaahi Pahlavin monarkia hallitsi Irania lännen talutusnuorassa. Yhdysvallat ja Iso-Britannia tukivat ja varmistivat Shaahin hallinnon autoritaarisen aseman. Jo 1960-luvulla Iranin tiedettiin olevan yksi ihmisoikeusvastaisimmista maista maailmassa, tultaessa poliittiseen sortoon. Opposition kannattajia kidutettiin ja surmattiin massoittain. Käytännössä Shaahi antoi vapaat kädet salaiselle poliisille, joka tukahdutti mielipidevapauden ja opposition vastarinnan.
Oikeiston tämänhetkinen nostalgisointi ja hehkutus Shaahin ajan Iranista edistyksellisenä demokratiana on historiatonta. Pitää paikkansa, että naisten asema ja oikeudet olivat Shaahin aikana edistyksellisiä Iranin tämän hetkiseen tilanteeseen nähden, jossa naiset joutuvat naismurhien uhreiksi siveyspoliisin toimesta, jos he eivät pukeudu vaadittujen sääntöjen mukaan riittävän peittävästi. Viimeisen Shaahin hallinnon aikainen Iran ei kuitenkaan ollut demokraattinen hallinto, kuten monet oikeistolaiset toimijat haluavat antaa ymmärtää. Vuoden 1979 vallankumouksen seurauksena Iran siirtyi autoritaarisesta monarkiasta, autoritaariseen teokratiaan.
Alemmat sosiaaliset luokat kuuluivat häviäjiin Iranissa myös Shaahin hallinnon aikana. Samalla kun hyväosaiset länsimaistuneet iranilaiset olivat Shaahin hallintoon hyvin tyytyväisiä. Iranin maailmanpoliittinen asema öljymahtina mahdollisti Shaahille pääoman kerryttämisen hänen omalle suvulleen. Hallinnon nopea uudistuspolitiikka ja korruptio johtivat tuloerojen kiihtyvään kasvuun ja eri yhteiskuntaluokkien välisen kuilun syvenemiseen 1960- ja 1970-luvuilla.
Iranin papisto kääntyi Shaahia vastaan 1960-luvulla, kun hallinto alkoi toteuttaa valkoista vallankumousta. Tyytymättömyys Shaahia kohtaan kasvoi 1970-luvulla ja johti vuosikymmenen lopulla vallankumoukseen, jossa useat uskonnolliset ryhmittyvät syrjäyttivät Shaahin hallinnon. Vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen maapaossa olleen shiia-islamistisen Ruhollah Khomeinin joukot onnistuivat kaappaamaan vallan itselleen, syrjäyttämällä muut vallankumoukseen osallistuneet maltillisemmat ryhmät.
Viime viikkoina monet Euroopan ja Yhdysvaltojen oikeistolaiset toimijat ovat nostaneet esiin mahdollisuutta nähdä Yhdysvalloissa asuvan Iranin viimeisen Shaahin Mohammad Reza Pahlavin pojan, kruununprinssi Reza Pahlavin Iranin johdossa, mahdollisen tulevan siirtymäkauden aikana. Jos maan tämänhetkinen shiia-islamistinen autoritaarinen diktatuuri syrjäytetään vallasta. Reza Pahlavilla on omat tukijansa myös Iranissa, joista monet ovat monarkkisen valtiomuodon kannattajia. Viime vuonna hän jopa esitteli julkisuudessa oman sadan päivän suunnitelmansa Iranin mahdolliselle väliaikaishallinnolle.
Iranissa ammattiyhdistysliikkeen aktivistit ovat joutuneet hallinnon tarkkailun ja vainon kohteiksi Shaahin monarkian aikana, samoin kuin tämänhetkisen pappishallinnon aikana. Tällä hetkellä ammattiyhdistysliikkeen aktivisteja pidätetään ja kidutetaan. Maan vasemmisto ei ole innostunut spekulaatioista, joissa pyöritellään Reza Pahlavin nousemista maan johtoon. Itsenäiset ammattiliitot ovat lausuneet, ettei tie työntekijöiden vapautumiseen kulje kansan yläpuolelle asetetun johtajan kautta, tai ulkovaltojen varaan turvautumalla.
Yhdysvaltojen kiinnostus Iranin hallintoa kohtaan on pääosin johtunut Iranin öljyvaroista. Tällä hetkellä Yhdysvallilla ei ole minkäänlaisia suhteita Iraniin. Eli Reza Pahlavin asettaminen Iranin johtoon vaatisi Yhdysvalloilta täydellisen sotilaallisen ja poliittisen väliintulon. Israelia tukevan Shaahin pojan palauttaminen Iranin hallintoon, tulisi todennäköisesti aiheuttamaan jälleen myös hajaannusta ja väkivaltaa maan sisällä.
Kestävät ja vakaat demokraattiset hallintomuodot ovat historiallisesti saaneet alkunsa ruohonjuuritasolta liikkeelle lähteneistä kansannousuista. Historiasta löytyy paljon esimerkkejä siitä, ettei lännen interventiot ole johtaneet kukoistaviin demokratioihin, vaan sisällissotiin ja terroriin. Iranissakin sisäiset väkivaltaisuudet alkoivat, kun Iso-Britannia ja Yhdysvallat toimivat pääarkkitehteinä vallankaappaamisessa demokraattisesti valitulta Mohammad Mosaddeghin hallitukselta vuonna 1953.
Tällä hetkellä Iranin autoritaarisen hallinnon terrori omia kansalaisiaan kohtaan on niin laajaa ja raakaa, että sitä voidaan pitää poikkeuksellisena. Maan vallankumouskaarti on tukahduttanut hallinnon vastaiset mielenosoitukset teloittamalla rauhanomaisia mielenosoittajia massoittain, suojellakseen Ali Khamenein hallinnon asemaa Iranin johdossa. Myös suuri osa pidätetyistä mielenosoittajista on surmattu. Iranin kansalaisten tilanne on erityisesti viime viikkoina ollut täysin kestämätön, kun ihmiset joutuvat etsimään läheistensä ruumiita haudattavaksi.
Kaikki mahdollinen solidaarisuus ja tuki iranilaisten ja kurdien rohkeille mielenosoituksille Iranin terrorihallintoa vastaan.