Feminismissä on mm. kyse siitä, että ihmisellä on vapaus ja mahdollisuus toteuttaa itseään haluamallaan tavalla, joutumatta naisena esimerkiksi hyökkäysten kohteeksi sen vuoksi onko valinnut hoitaa lapsiaan kotona, tai vaihtoehtoisesti valinnut laittaa lapsensa päivähoitoon, jotta voisi käydä työssä kokopäiväisesti. Feminismissä on mm. kyse siitä, että ihmisen arvo ei laske tai nouse yhteiskunnassa, tai ihmisten asenteissa, esimerkiksi sen johdosta onko äitinä valinnut kotiäitiyden vai aktiivisen työelämän pian synnytyksen jälkeen. Patriarkaalisessa ja kapitalistisessa yhteiskunnassa naisen tilaa arvotetaan kuitenkin edelleen näiden valintojen perusteella ja kotona lapsiaan hoitavat äidit joutuvat toisinaan misogyynisten hyökkäysten kohteeksi myös naisten taholta, jos he määrittelevät itsensä feministeiksi. Vuonna 2020 pitäisi olla selvää, että ihmiset voivat toteuttaa itseään feministeinä huolimatta omaa henkilökohtaista elämäänsä koskevista valinnoista, kuten siitä sattuuko hoitamaan lapsiaan kotonaan vai viemään lapset päivähoitoon.
Feminismissä on kuitenkin myös kysymys patriarkaatin haastamisesta ja patriarkaalisten rakenteiden rikkomisesta. Patriarkaalisten sukupuoliroolien haastaminen kuuluu osaksi feministisen teorian ydintä ja 1950-luvulla Yhdysvalloissa valkoisissa perheissä vaikuttaneet patriarkaaliset sukupuoliroolit ja naisten alisteinen asema ovat vaikuttaneet merkittävästi 1960-luvulla toisen aallon feministisen liikkeen järjestäytymiseen. Jos nainen kokee oman miehensä hemmottelun olevan osa itsensä toteuttamista feministinä en näe tässä ongelmaa, mutta patriarkaalisten sukupuoliroolien vahvistaminen 1950-luvun malliin ei ole feminismin toteuttamista, vaan päinvastoin. Siinä vaiheessa, kun valkoisen ylivallan edustajat tukee ja pitää toimintaasi arvossa, voit tehdä johtopäätöksen, että toiminnassasi ei ole kysymys feminismistä. Pitää paikkansa, että ensimmäisen ja toisen aallon feministiset liikkeet eivät olleet rasismista vapaita. Nykyään elämme kuitenkin intersektionaalisen feminismin aikaa, jolloin valkoisten naisten rasistiset pyrkimykset tuoda valkoinen ylivalta feministisen liikkeen sisään onneksi torjutaan. Se, että tänä aikana jolloin konservatiiviset ja nationalistiset voimat ovat nousussa ei saa johtaa siihen, että edes pieni osa feministisestä liikkeestä katsoisi läpi sormien sitä, että jotkut valkoiset naiset pyrkivät tuomaan valkoisen ylivallan jälleen osaksi feminististä liikettä. Jos osa valkoisista naisista haluaa nyt kuuluttaa, että myös he ovat osa alt-right liikettä ja julistaa itsensä samanaikaisesti feministeiksi, täytyy selkeästi pystyä voida sanomaan, että nämä naiset eivät ole feministejä, eikä alt-right ole millään tavalla osa feminististä liikettä. Valkoisilla naisilla jotka kutsuvat itseään feministeiksi on myös vastuu tuoda esiin, että valkoisen ylivallan edustajat, miehet tai naiset, eivät kuulu osaksi kolmannen tai neljännen aallon feminististä liikettä, vaan päinvastoin kolmannen ja neljännen aallon feministiset liikkeet vastustavat aktiivisesti kaikkea mitä valkoinen ylivalta edustaa. Olivat ajat mitkä tahansa, kolmannen ja neljännen aallon feministisissä liikkeissä on kysymys intersektionalismista, eivätkä rasistiset tahot enää millään tavalla kuuluu osaksi feminististä liikettä, kuten ensimmäisen ja toisen aallon feminismin aikana.
On selvää, että kun ilmaisu ”traditional wife” määritellään aviomiehelleen alisteisessa asemassa eläviin valkoisiin vaimoihin, joiden toivotaan synnyttävän valkoisille miehilleen mahdollisimman paljon valkoisia lapsia, kysymys ei ole feminismistä, vaan päinvastoin. On surullista, että tämä ei ole vielä vuonna 2020 itsestäänselvää kaikille. Siinä vaiheessa, kun valkoisuutta aletaan korostamaan ja puhutaan valkoisen sivilisaation säilyttämisestä pitäisi hälytyskellojen soida. Se jos kokee naisena syntyneensä vaimoksi ja äidiksi ja lasikattojen rikkominen tuntuu vieraalta, on jokaisen naisen oma asia ja jokaisella tulisi olla mahdollisuus toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Kuitenkin niin, ettei ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia vaaranneta. Valkoisen ylivallan kytkeminen feministiseen liikkeeseen ei ole jokaisen naisen oma asia, vaan jotain sellaista mitä tulee aktiivisesti torjua. Traditional wife -liike, joka rajoittuu valkoiseen heteroseksuaalisuuteen, ei ole feminismiä, vaikka alistuminen miehensä vallankäytölle kuinka olisi naisen oma valinta. Ei näin.
https://www.hs.fi/nyt/art-2000006403481.html?fbclid=IwAR1PVyftwZoyjepICLBFQovjugDOa9ewo52GX1FmoOBb9ZwKYk-Ca15gPJg