Essee: Vastine Susanna Kuparisen Helsingin Sanomissa 17.6.2022 julkaistulle analyysille: ”Perheväkivallan kasvot”

#MeToo –liikettä ei kuitenkaan tule määritellä vain valkoisten naisten kautta. Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnin seurauksena valkoiset naiset ovat esittäneet näkemyksiä #MeToo –liikkeen toimimattomuudesta ja yhdistäneet Heardiin kohdistuvan misogynian koko liikkeen hautautumiseen. Oikeuden päätös Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnissä ei kerro mitään #MeToo –liikkeen tilasta. #MeToo –liikkeen perustaja Tarana Burke on nostanut esiin, että liike ei ole kuollut, vaikka Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä on rikki. Oikeuden päätöksen jälkeen Burke kuvasi sosiaalisen median alustoillaan #MeToo –liikkeen merkitsevän yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, vapautta ja voimaa miljoonille ihmisille.

Provinnsi 2018 ja #Metoo

Teini-iässä, vielä 2000-luvunkin puolella muistan, etten koskaan halunnut, enkä kehdannut kertoa muille itseeni kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, koska ajattelin ihmisten tulkitsevan sen niin, että kuvittelin näiden häiritsijöiden olevan kiinnostuneita minusta ja haluan siitä syystä nostaa asiaa esiin. Vaikka media vielä vuosituhannen vaihteessa, monessa yhteydessä representoi häirinnän olevan osoitus kiinnostuksesta, mietin kuitenkin jo silloin, että näin tämä ei voi mennä. Häirintä on kaikkea muuta kuin osoitus kiinnostuksesta. Kysymys on valtasuhteista ja toisen ihmisen marginalisoinnista itseensä nähden.