Odotin Prophets of Ragea Suomeen siitä asti, kun bändi perustettiin vuonna 2016. Marraskuussa 2017 sain kuulla, että bändi on tulossa Suomeen ja kesäkuussa 2018 pääsin vihdoin bändin keikalle. Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin alun perin olin ajatellut, kun setin seitsemän ensimmäisen biisin aikana joku tyyppi koki oikeudekseen käydä minuun käsiksi, sillä perusteella, että näkisin bändin paremmin. Sanoin mielestäni useaan otteeseen selkeästi, että: ”Voitko lopettaa, näen aivan riittävän hyvin lavalle, enkä tarvitse apua, varsinkaan minkäänlaista perseen hierontaa.” Olisin voinut alkaa riehumaan, huutamaan ja tönimään, jolloin olisin todennäköisesti päässyt siitä tyypistä eroon nopeammin, mutta koska olin todella lähellä lavaa, en halunnut kiinnittää bändin huomiota itseeni seksuaalisen häirinnän takia. Jos kysymyksessä olisi ollut, melkein minkä tahansa muun bändin keikka, olisin pyrkinyt ensisijaisesti antamaan sen tyypin kuulla kunniansa ja keskittynyt keikkaan vasta sen jälkeen. Tästä keikasta en kuitenkaan halunnut missata yhtään biisiä, enkä edes yhtään kertosäettä, yhdenkään luuserin takia. Insane in the Brainin aikana pääsin runnoutumaan lähemmäs lavaa ja samalla siitä tyypistä eroon.
Meille tytöille, jotka vietimme varhaisteini vuosiamme 1990-luvulla, media ja erityisesti yhdysvaltalaiset Tv-sarjat, sekä elokuvat välittivät kuvaa, missä meidän tehtävä oli näyttää mahdollisimman viehättävältä ja jonka mukaan olimme onnistuneet, jos meihin käytiin käsiksi. Meidän tehtävämme oli vain töniä pois niitä tyyppejä, jotka kävivät käsiksi ja olla onnellisia, jos joku kiinnitti meihin huomion. Muistan nähneeni noin. neljä vuotta sitten live pätkän Rage Against The Machinen keikalta, joka sijoittui 1990-luvulle ja jossa Zack de la Rocha joutui keskeyttämään keikan, koska yleisössä olevilta naisilta revittiin paitoja pois päältä vasten tahtoa. Muistan miettineeni, että onneksi noin suora häirintä on nykyään jo harvinaisempaa, mutta tuollaista meininki 1990-luvulla oli.
Jos menen rock tai hip hop keikalla lavan edustalle, olen varautunut siihen, että pian ihmiset hyppivät päälläni tasajalkaa ja aina välillä on sellainen olo, että nyt lähtee henki. Vaikka karsina olosuhteet yleisössä, lavan edessä, antavat mahdollisuuden käydä käsiksi keneen tahansa, häirintään, ahdisteluun ja lääppimiseen ei kuitenkaan tulisi tarvita varautua. Yleisössä keikalla oleminen ei oikeuta ketään käymään käsiksi, eikä sellaista tarvitse sietää. Naiset ymmärtävät, fanittavat ja välittävät rock ja hip hop musiikista yhtä paljon kuin miehet, mutta naisia ei vieläkään nähdä tasavertaisina musiikin kuluttajina, erityisesti tultaessa raskaaseen musiikkiin. Voi olla, etten näytä siltä, että kuuntelisin punkia tai vaihtoehtorockia, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Voi olla, etten kesäkuussa 2018 näyttänyt siltä, että kuuluisin Prophets of Ragen keikalle eturiviin, mutta sinne kuitenkin kuuluin, niiden viiden prosentin joukkoon, jotka olivat odottaneet sitä keikkaa 24/7, viimeiset kaksi vuotta. Pituuteni ja sukupuoleni eivät saa toimia kenellekään tekosyynä käydä käsiksi.
Teini-iässä, vielä 2000-luvunkin puolella muistan, etten koskaan halunnut, enkä kehdannut kertoa muille itseeni kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, koska ajattelin ihmisten tulkitsevan sen niin, että kuvittelin näiden häiritsijöiden olevan kiinnostuneita minusta ja haluan siitä syystä nostaa asiaa esiin. Vaikka media vielä vuosituhannen vaihteessa, monessa yhteydessä representoi häirinnän olevan osoitus kiinnostuksesta, mietin kuitenkin jo silloin, että näin tämä ei voi mennä. Häirintä on kaikkea muuta kuin osoitus kiinnostuksesta. Kysymys on valtasuhteista ja toisen ihmisen marginalisoinnista itseensä nähden. Häirinnän esille tuominen ja siitä puhuminen on vastenmielistä ja vaikeaa, mieluummin keskittyisin johonkin muihin asioihin ja pyrkisin unohtamaan häirinnän kokonaan. #Meetoon jälkeen päätin, etten kuitenkaan vaikene enää mistään seksuaaliseen väkivaltaan, ahdisteluun tai häirintään liittyvästä. Ihmiset eivät nosta näitä kokemuksia esiin mielellään, joka tulisi tunnustaa Metoo -kampanjan ympärillä mediassa käytävässä keskustelussa. Joskus vielä aion hyppiä jollain keikalla, jossain, Testifyn tahdissa ilman yhtäkään lääppijää takanani.