Valkoiset suomalaiset oikeuttavat rasistista retoriikkaansa sillä, että pahempiakin rasisteja on olemassa. Valkoiset loukkaantuvat, jos joutuvat vastaamaan rasistisesta toiminnastaan. Jos valkoiset näkevät natsien peukuttavan omaa retoriikkaansa joiltain osin, sitä puolustellaan sillä, että kaikki oma toiminta ei saisi natseilta hyväksyntää.
Rasistinen retoriikka on ollut 30 vuotta sitten yhtä tuomittavaa ja vakavaa kuin nykyään. Ero on vain siinä, että aikaisempina vuosikymmeninä, sen harjoittamisesta ei ole välttämättä yhtä usein joutunut vastaamaan. Valkoisen ylivallan rakenteet ovat kannatelleet rasistisen toiminnan hyväksyntää.
Valkoisilla ihmisillä on tarve yrittää puhua mustien ja ruskeiden ihmisten puolesta ylläpitääkseen omaa valkoista etuoikeuttaan. Valkoiset ihmiset pyrkivät hyväksikäyttämään ystävyys- ja parisuhteitaan mustiin ja ruskeisiin ihmisiin, sekä valkoisuuden tuomia etuoikeuksia todistellessaan, etteivät ole rasisteja, vaikka syyllistyisivät rasistiseen retoriikkaan.
Eräs esimerkki nähtiin Yhdysvaltojen kongressin kuullessa Donald Trumpin entisen asianajan Michael Cohenin todistusta helmikuussa 2019. Kun Cohen kuvasi todistuksessaan Trumpin olevan rasisti, republikaanit toivat puheenvuorojensa aikana Trumpin perhettä palvelleen mustan työntekijän kertomaan, ettei Trump ole rasisti.
Ystävyyssuhteet mustiin ja ruskeisiin ihmisiin, eivät tee valkoisista antirasisteja, eivätkä ole vapaalippu, jonka varjolla valkoisuuden tuoman etuoikeuden voi jättää huomiomatta tai haastamatta. Mustien ja ruskeiden ihmisten valkoiset ystävät syyllistyvät rasismiin siinä missä muutkin valkoiset ihmiset.
Rasismiin kuuluu poikkeuksetta puuttua ja se tulee poikkeuksetta tuomita. Kaikkien mahdollisten hälytyskellojen tulee soida silloin, kun rasismia selitellään huumorilla. Rasismi ei ole koskaan ollut huumoria. Kyse on aina vakavasta rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Kannattaa pyrkiä siihen, ettei natsit peukuta omaa toimintaa miltään osin.
