Fatfobia tulee pystyä tunnustamaan vakavana syrjinnän muotona
Kun tullaan ihmisen oikeuteen määrittää, hallita ja juhlia omaa kehoaan puhutaan ihmisoikeuksista. Kulttuurissamme vaikuttaa edelleen voimakkaasti uskomus siitä, että toisen ulkonäön kommentoiminen on ok, jos sitä perustelee terveydellä ja hyvinvoinnilla. Tästä näkyviä esimerkkejä 2010-luvulla olivat esimerkiksi tosi tv –ohjelmat, jotka rakentuivat fitness –kulttuurin ympärille. Itselleni näiden formaattien mainostamat ja tyrkyttämät ”terveelliset elämäntavat” tiellä hyvään elämään, eivät aina näyttäytyneet erityisen terveellisinä, etenkään ruuan osalta.
Fitness –kulttuurin golden age piti pinnalla kuitenkin myös ajatusta, missä ihmisten ulkonäön halveksiva kommentointi ei katsottu olevan ongelmallista, jos sillä pyrittiin ”auttamaan” ihmisiä kohti terveellisempää elämää. Toisen ihmisen ulkonäön arvostelu ja pahimmissa tapauksissa väheksyvät kommentit, verhottiin auttamisen taakse. Tyyliin: Sanomme vartalostasi ikäviä asioita, mutta tarkoituksemme on hyvä. Tämänkaltainen väheksyvä retoriikka on fatfobian normalisointia.
Patriarkaaliset kauneusihanteet tulee pystyä haastamaan niin, etteivät ne määritä tai kavenna ihmisten tilaa representoida itseään. On sitten kyse ihmisten painosta tai ulkonäöstä ylipäätään. Jo sosiaaliset käytöskoodit ja toisten ihmisten huomioon ottaminen edellyttää, ettei ihmisten ulkonäköä tule kommentoida, jos mielipidettä siitä ei ole kysytty. Toisen ihmisen julistaminen laihaksi ei saa olla sen enempää ok, kuin läskiksikään julistaminen.