#hiphop

Gangsta’s Paradise poikkeaa siitä, miten rap biisit yleensä käsittelevät elämää ghettossa, koska sen lyriikat käsittelevät haavoittuvuutta. Se kuvaa mustan nuoren miehen toivottomuuden tunnetta siinä todellisuudessa, jota mustat miehet elävät ghettoissa Yhdysvalloissa. Se käsittelee tunteita, joita jatkuva vaara joutua aseväkivallan uhriksi, joko rasistisen valkoisen poliisin toimesta tai jengiväkivallan seurauksena, herättää. Eli elämää, josta Yhdysvaltojen valkoisen keskiluokan todellisuus on kaukana.

Gangsta’s Paradise ilmestyi vuonna 1995. Eli vuosi sen jälkeen, kun demokraatit laativat oikeuskomitean silloisen puheenjohtajan, Joe Bidenin johdolla Violent Crime Control and Law Enforcement Act lakiesityksen, jolla demokraattien valtaeliitti pyrki todistelemaan suhtautuvansa rikollisuuden kitkemiseen yhtä kovaotteisesti kuin republikaanit. Nykyään vuoden 1994 Crime billin hyväksymisen suora johdannaisuus mustien miesten massavangitsemisen kiihtymiseen, ja sitä kautta mustien yhteisöjen taloudellisen aseman heikentymiseen ja ongelmien lisääntymiseen tunnustetaan laajalti. Yhdysvaltojen poliittista valtaeliittiä lukuun ottamatta.

Valkoisten fanitus Gangsta’s Paradisea kohtaan on ristiriidassa sen kanssa, miten Coolion kuvaama mustan miehen elämä ghetossa ja köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat, jätetään valkoisten analyyseissa usein käsittelemättä. Samanaikaisesti kun on tiedossa, että Yhdysvalloissa muistien yhteisöjen ghettoutuminen on seurausta valkoisten mustiin kohdistamista rasistisista asenteista ja valkoisen ylivallan ja institutionaalisen rasismin rakenteista, kuten orjuudesta ja rasistisesta sekä syrjivästä lainsäädännöstä. Tämä todentaa Chuck D:n paljon esille nostamaa väitettä siitä, miten valkoiset rakastavat mustien kulttuuria, mutta ovat samanaikaisesti kykenemättömiä ja vastahakoisia haastamaan rasistisia käyttäytymismallejaan.