Suomen parlamentaarinen äärioikeisto ”duunarien asialla”

Perussuomalaisten allekirjoittamia heikennyksiä duunarien asemaan tämän hallituskauden aikana ovat olleet mm. henkilöstömitoituksen laskeminen ja jäädyttäminen 0,6, suojaosien ja lapsikorotuksen poisto, aikuiskoulutustuen lakkauttaminen sekä paikallisen sopimisen laajentaminen, joka heikentää työehtoja ja on ristiriidassa EU:n vähimmäispalkkadirektiivin kanssa.

Vasta tämän hallituskauden puoliväliin mennessä perussuomalaiset ovat kokoomuksen kanssa ehtineet viedä läpi vientivetoisen työmarkkinalain, Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamisen, sairauspäivärahan leikkaamisen sekä työtaisteluoikeuden rajoittamisen.

Syksyllä etenevät hallituksen esitykset heikennyksistä määräaikaisiin työsopimuksiin, lomautusilmoitusaikaan ja takaisinottovelvollisuuteen. Myös palkka-avoimuusdirektiivin etenemisen pysäyttäminen on perussuomalaisille ominaista populistista poseeraamista ja huomion keskittämistä heidän toimintaansa kannatuksen nostamiseksi. Käytännössä perussuomalaiset pitävät duunariäänestäjiään pilkkanaan, yrittämällä näiden heikennysten jälkeen palauttaa äänestäjiensä luottamusta rasismilla ja kulttuurisodilla.

Himovelkaantuja hallituksen valheet

Todellisuudessa varakkaimpien suomalaisten veroalen läpivieminen velkarahalla sai Orpon hallituksen kasvattamaan valtion velanottoa enemmän kuin aiemmat hallitukset ja samalla lopullisesti hylkäämään tavoitteensa valtion velkaantumisen taittamisesta. Koska hallitus onnistui pettämään sen viimeisenkin lupauksensa, jolla se saavutti vaaleissa mandaattinsa, Orpo katsoi tarpeelliseksi ottaa Helsingin Sanomista tilaa väitteilleen, joiden kaikki tiesivät olevan virheellisiä.

Kun Orpo väitti Helsingin Sanomissa, että hallitus on onnistumassa tavoitteessaan vakauttaa velkasuhde, joutui valtionvarainministeriö erikseen kumoamaan pääministerin väitteet mediassa. Tämän voidaan katsoa olevan poikkeuksellista, siitäkin näkökulmasta miten VM on koko tämän hallituskauden myötäillyt hallituksen ideologisia päätöksiä, eikä samalla ole suostunut myöntämään omia virheitään. Jopa politisoituneelle valtionvarainministeriölle Orpon valehtelu Helsingin Sanomissa oli liikaa.

Hallituksen työttömyyden linja

Hallituksen linjaus nostaa Suomen yleinen alv-kanta Euroopan kärkeen heti Unkarin jälkeen, osuu kovimmin pienituloisiin pienyrittäjiin. Vastaus paljon esitettyyn kysymykseen siitä, miksi kokoomus vihaa pienyrittäjiä, on hyvin yksinkertainen. Pienyrittäjät eivät kuulu hyväosaisten ja huipputuloisten joukkoon, jotka ovat ainut hallituksen suojelussa oleva ryhmä. Monet pienyrittäjät tulevat juuri tuloillaan toimeen ja heidän toimintansa voi olla riippuvaista arvolisäveron alarajan huojennuksesta. Alarajahuojennusta haki viime vuonna 80 000 yritystä. Sen poisto ilman kompensaatiota tuuleekin tarkoittamaan sitä, että tuhannet pienyritykset saattavat joutua lopettamaan toimintansa. Mm. Mikro ja yksiyrittäjät ry on kritisoinut sitä, ettei alarajahuojennuksen poistuessa ole tulossa minkäänlaisia korvaavia toimia, vaikka samaan aikaan arvolisäverokantaa ollaan nostamassa ja yel-vakuutusmaksut nousevat. Maksurasitteiden kasvu on kestämätön pienituloisille yrittäjille.

Kun olin viime viikolla jakamassa flaikkuja, eräs nainen tuli sanomaan minulle, että: ”Vie Li Anderssonille sellaisia terveisiä, että olen äänestänyt häntä, koska minun on pienyrittäjänä pian laitettava lappu luukulle hallituksen pienyrittäjävihamielisen politiikan johdosta. Enkä sen jälkeen tiedä miten pystyn elättämään heidät.” Jolloin hän nyökkäsi kohti kolmea lastaan, jotka kaikki näyttivät olevan alle kymmenen vuotiaita.

Velkapopulismi hallitus

Uusklassisen taloustieteen mukaan kaikki ovat samalla viivalla ja haluavat maksimoida oman voittonsa toisen kustannuksella. Uusliberaali talouspolitiikka, jossa hyvinvointivaltion rahoitusta pyritään purkamaan ja valtion omaisuutta yksityistämään, pitää sisällään arvomaailman, jossa sairaat ja työttömät nähdään vain kulueränä, ei ihmisinä. Tämä on kokoomuksen ideologian ja arvomaailman ydintä.

Ulkoministeri Elina Valtosen näkemys siitä, että hyvinvointi valuu myös alemmille luokka-asteille luonnollisesti, kun yrityksillä menee hyvin, eikä taloutta säädellä, ei pidä paikkaansa. Suuryritysten omistajien tavoitteena on, ettei osinkoja verotettaisi lopulta lainkaan. Länsimaissa verotusjärjestelmiä on suunniteltu uudelleen 1970-luvun alkupuolelta lähtien niin, että ylimmän prosentin verotusta on kevennetty huomattavasti, samaan aikaan kun keski- ja pienituloisten verotusta on kiristetty.