Nyt kun usean vuoden jännitys on ohi voidaan todeta, että Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalit toteutuivat presidentti Donald Trumpin käytöksen osalta odotetun kaavan mukaan. Erityisesti postiäänet joiden laillisuuden Trump kyseenalaisti jo ennen vaaleja, pitkittivät ääntenlaskua vielä useammalla päivällä kuin alun perin odotettiin. Myös ennusteet siitä, että Trump tulisi kyseenalaistamaan ääntenlaskennan laillisuuden ja julistamaan itsensä voittajaksi jo vaaliyönä toteutuivat.
Vaikka odotin vaaligalluppien virhemarginaalin olleen pielessä ja Trumpilla olevan mahdollisuus voittaa vaalit yhtä todennäköisesti, kuin varapresidentti Joe Bidenillakin, en siitä huolimatta osannut odottaa, että gallup ennusteet tulisivat olemaan niin harhaanjohtavia, joksi ne lopulta osoittautuivat. Nationalistista retoriikkaa käyttävien populistien kannatus on oletettavasti aina suurempi mitä gallupit näyttävät Yhdysvalloissa. Tämä juontuu pitkälti siitä, että ruraalialueiden äänestäjiä ei edelleenkään ole pystytty tavoittamaan yhtä tehokkaasti, kuin urbaanialueiden äänestäjiä. Ruraalialueiden äänestäjät eivät myöskään kerro yhtä herkästi ketä aikovat äänestää, kuin urbaanialueiden äänestäjät. Maaseutualueilla äänestäjät suhtautuvat gallupeihin myös varauksellisemmin, kuin kaupunkiseutujen äänestäjät, jonka vuoksi he saattavat pahimmassa tapauksessa valehdella gallupien kerääjille. Tämän vuoksi en ole yllättynyt, jos gallupien virhemarginaalit osoittautuvat vääriksi. Tästä huolimatta Yhdysvaltojen vaaligallupien näin laaja epäonnistuminen oli hälyttävää.
Yhdysvaltojen tasainen poliittinen kahtiajakautuneisuus ja ilmapiiri, jossa eri poliittisten puolien edustajat eivät edes halua kommunikoida toisen puolen kanssa, on myös ollut vallalla jo vuosia. Se miten Yhdysvaltojen 2020 vaaleissa ääntään käyttäneet ihmiset ovat jakautuneet poliittisesti niin tasaisesti, on todella huolestuttavaa. Olisi ollut toivottavaa, että vaaleissa voittanut osapuoli, olisi voittanut vaalit suuremmalla enemmistöllä. Kun poliittinen jakautuminen on niin tasaista, kuin se Yhdysvalloissa tällä hetkellä on, kompromissien saavuttaminen tuntuu täysin mahdottomalta.
Se että Trumpin polarisoivan politiikan jälkeenkin vaalien tulos oli tasainen ja Trump sai vuoden 2020 vaaleissa huomattavasti enemmän ääniä, kuin neljä vuotta sitten. Kertoo paljon myös ihmisoikeuksien tilasta. Vaikka poliittisen kahtiajakautumisen on Yhdysvalloissa tiedetty olevan tasaista, tuntuu silti uskomattoman vastenmieliseltä, että kaiken tämän jälkeenkin edelleen 74 miljoonaa yhdysvaltalaista olisi halunnut Trumpin jatkavan presidenttinä. Ihmisoikeuksien tilasta kertoo paljon myös se, miten moni äänestäjä halusi Trumpille jatkokauden, vain jostain yksittäisestä misogynisestä tai rasistisesta syystä, kuten abortin vastustamisen tai maahanmuuttopolitiikka.
Vuoden 2020 Yhdysvaltojen presidentin vaaleissa enemmistö valkoisista yhdysvaltalaisista valitsi jälleen oman valkoisen ihonvärinsä tuoman etuoikeuden ennen ihmisoikeuksia. Valkoisista äänioikeuttaan käyttäneistä 57 % äänesti Trumpia ja 42 % Bidenia. Trump sai näissä vaaleissa paljon enemmän ääniä valkoisilta naisilta, mustilta miehiltä ja latinoilta kuin neljä vuotta sitten. Jos naisilla ei olisi ollut näissä vaaleissa äänioikeutta Trump olisi voittanut nämä vaalit selvästi ja olisi nyt siirtymässä toiselle kaudelle presidenttinä. Vain siitä syystä, että niin useat miehet valitsivat oman patriarkaalisen etuoikeutensa ennen ihmisoikeuksia. Samoin useat valkoiset naiset valitsivat valkoisen etuoikeutensa ennen naisten oikeuksia. Vaalituloksesta saamme kiittää POC naisia, sekä Z-sukupolvea, jotka organisoituivat, äänestivät Trumpia vastaan ja nostivat näin Bidenin vaalien voittajaksi.
Nyt kun Trumpin fasistisesta ja ihmisoikeuksien vastaisesta hallinnosta on päästy eroon, ainakin seuraavan neljän vuoden ajaksi ja alamme pelaamaan puolustusta hyökkäyksen sijaan. Bidenin tulee linjanvedoissaan huomioida historiallisesti marginalisoidut ryhmät ja Z-sukupolven, jotka nostivat hänet presidentiksi. Mustat naiset ja Z-sukupolvi kannattavat Yhdysvalloissa laajasti demokraattien vasemmistosiipeä, jolle Biden on ansiokkaasti kääntänyt selkänsä. Biden saa kiittää voitostaan afrikkalaisamerikkalaisia, latinoja, Amerikan alkuperäiskansoja, sekä Z-sukupolvea, jonka vuoksi hänen tulisi nyt uudelleen arvioida politiikkansa, eikä toistaa virheitään Barack Obaman hallinnon ajalta.
Demokraattien valtaeliitin olisi tärkeää huomioida, että heidän oma politiikkansa ja selkänsä kääntäminen Yhdysvaltojen ruraalialueiden valkoisille työläisille nosti Trumpin Yhdysvaltojen presidentiksi, avoimesti rasistisella ja oikeistopopulistisella retoriikalla. Demokraattien valtaeliitin politiikka on näin myös edesauttanut Yhdysvaltojen polarisoitumista. Myös Bidenin ylimielinen suhtautuminen siihen, että tietyt vähemmistöryhmät ovat pyyteettömästi hänen takanaan ja tästä uskosta kumpuavat rasistiset kommentit, kuten: Et ole musta jos et äänestä minua, on retoriikkaa, jonka ongelmallisuus ja vastenmielisyys Bidenin tulisi tiedostaa. Tämänkaltainen rasistinen retoriikka ei miltään osin ole hyväksyttävää.
Demokraattien valtaeliitin politiikkaa ihmisoikeuksien osalta Obaman hallinnon aikana, varjosti erityisesti siirtolaisten karkotukset. Trumpin politiikka on ollut ihmisoikeusvastaisempaa kuin Obaman. Obama ei erottanut laittomasti maahan tulleiden lapsia vanhemmistaan kuten Trump. Hän kuitenkin karkotti enemmän laittomasti maahan tulleita vuosittaisella tasolla kuin Trump. Vuonna 2012 pelkästään noin. 150 000 lasta, jotka olivat Yhdysvaltojen kansalaisia, menettivät vanhempansa karkotusten johdosta. Obama pitää halussaan ennätystä myös, ollessaan eniten laittomasti maahan tulleita siirtolaisia karkottanut presidentti Yhdysvaltojen historiassa. Josta juontuu hänen ihmisoikeusjärjestöiltä saamansa lempinimi Deporter-in-chief.
Obama pitää ennätystä halussaan myös siitä, että Yhdysvallat oli sodassa koko Obaman kahdeksanvuotisen presidenttikauden aikana. Presidenttikampanjassaan vuonna 2008 Obama vannoi lopettavansa G. W. Bushin sodat Afganistanissa ja Irakissa, mutta päätyi laajentamaan ilmasotia ja erityisoperaatioiden käyttöä Afganistanin ja Irakin lisäksi, myös Syyriassa, Libanonissa, Jemenissä, Somaliassa ja Pakistanissa. Niin kuin tiedämme, ei ole sattumaa, että Yhdysvaltojen sotilaallinen dominointi ja terrorismin vastainen sota on sijoittunut Lähi-idän maihin, joiden öljyvarat ovat huomattavat.
Obaman kautta on erityisesti jäänyt varjostamaan Michiganissa sijaitsevan Flintin kaupungin vesikriisin ohittaminen demokraattien valtaeliitin taholta, joka olisi voinut puuttua tilanteeseen. Michiganin entisen kuvernöörin Rick Snyderin aikaansaamaa Flintin vesikriisiä, joka johti satojentuhansien afroamerikkalaisten perheiden sairastumiseen ja erityisesti lasten kuolemiin, ei ole vieläkään kokonaan ratkaistu.
Flintin vesikriisissä on kysymys rodullistetusta väkivallasta, joka on kohdistettu Flintin afroamerikkalaista yhteisöä kohtaan, Snyderin aikaisen kaupungin republikaani vallanpitäjien toimesta. Vesikriisistä vastuussa olevien tuomitseminen ja kriisin ratkaiseminen tulee olla yksi ensimmäisistä asioista, jolla Bidenin tulee aloittaa lunastaa lupauksiaan Yhdysvaltojen afrikkalaisamerikkalaisille.
12.1.2021. tulleen tiedon mukaan syytteet Snyderia vastaan, Flintin juomaveden myrkyttämisestä on vihdoin nostettu. Tällä hetkellä Snyderin kohtaamat syytteet ovat kuitenkin vain kaksi väärinkäytös syytettä. Väärinkäytös syytteet eivät ole mitään muuta kuin törkeä loukkaus Flintin asukkaita kohtaan, jotka ovat sairastuneet tai menettäneet läheisiään Snyderin aiheuttaman vesikriisin johdosta.
50-vuotisen poliittisen uransa aikana Joe Biden on luonut itselleen mainetta naisten oikeuksien puolestapuhujana ja edistäjänä. Muutkin demokraattisen puolueen valtaeliitin keulakuvat ovat asettuneet tukemaan #MeToo –liikettä, sekä Times Up –liikettä julkisuudessa. Tämän nojalla yksi hälyttävimmistä demokraattien valtaeliitin johdonmukaisuuden puutteista tuli esiin, kun Tara Reade kertoi keväällä 2020 julkisesti, että hän oli joutunut Bidenin seksuaalisen väkivallan kohteeksi, työskennellessään Bidenin senaatin toimistossa Capitol Hillillä vuonna 1993.
#MeToo –kampanjan puolestapuhujat, kuten Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi ja näyttelijä Alyssa Milano ovat julkisesti marginalisoineet Readen Bideniin kohdistamat syytökset. Vaikka he ovat korostaneet julkisuudessa, että naisia tulee uskoa kun naiset puhuvat kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta.
Readen syytösten yhteydessä Milano on korostanut julkisuudessa miesten oikeutta puolustaa itseään. Pelosi on puhunut Bidenin arvoista ja siitä, miten hänen mukaansa Biden on Yhdysvaltojen pelastaja, mitätöimällä näin Readen Bideniin kohdistamat syytökset. Pelosi ohitti Readen ulostulon julkisuudessa keväällä 2020, jo ennen kuin Biden itse oli kiistänyt syyllistyneensä seksuaalisen väkivaltaan vuonna 1993.
Milanon ja Pelosin julkiset ulostulot poikkesivat näin täysin siitä, miten he suhtautuivat professori Christine Blasey Fordin syytöksiin Brett Kavanaughia kohtaan syksyllä 2018. Ford syytti Kavanaughia seksuaalisesta väkivallasta, joka oli tapahtunut 1980-luvun alussa. Kavanaughia kuultiin syytteiden osalta Yhdysvaltain senaatin oikeuslautakunnan toimesta, ennen hänen nimittämistään korkeimman oikeuden tuomariksi.
Reade esittääkin Meghan Kellyn haastattelussa oleellisen kysymyksen: Haluammeko, että viestimme demokraatteina on se, että meidän tulee puhua kohtaamastamme seksuaalisesta väkivallasta muussa tapauksessa, paitsi silloin jos tekijä on demokraatti?
Bidenin kampanja painosti mediaa tutkimaan Readen syytöksiä keväällä 2020, sen sijasta, että kampanja olisi aktiivisesti pyrkinyt vastaamaan Readen syytöksiin julkisuudessa. Yhdysvaltojen valtamediat, joista suurin osa on demokraattien valtaeliittiä tukevia uutiskanavia, eivät myöskään reagoineet Readen esittämiin syytöksiin, kuin vasta viikkojen kuluttua siitä, kuin Reade oli tullut syytösten kanssa julkisuuteen.
Vain ne Yhdysvaltojen median tahot, jotka eivät ole demokraattien valtaeliitin halussa, kuten konservatiivinen valtamedia Fox News ja progressiiviset vaihtoehtomediat, kuten Democracy Now uutisoivat Readen Bideniin kohdistamista syytöksistä. Kun New York Times lopulta julkaisi artikkelin Readen Bideniin kohdistamista syytöksistä, se tapahtui viikkojen jälkeen siitä, kun Reade oli tullut julkisuuteen syytösten kanssa. Kysymyksessä oli tutkiva artikkeli, joka pyrki kumoamaan Readen väitteiden todenperäisyyden.
Meghan Kellyn haastattelu Tara Readen Bideniin kohdistamista syytöksistä on kattavin aiheesta tehty videokuvattu haastattelu, koska Yhdysvaltojen valtamediat, eivät ole antaneet Readelle formaattia puhua syytöksistään. Reade tuo haastattelussa esiin, että Bidenin presidentinvaali kampanjapäällikön Kate Bedingfieldin kommentoidessa, että oli median vastuulla tutkia Readen syytöksiä Bidenia kohtaan, Reade koki ulostulon parisuhdeväkivallasta selvinneenä naisena todella vastenmielisenä. Reade tuo esiin, että kommentti oli verrattavissa mafian usuttamiseen tuhoamaan joku häiritsevä toimija. Professori Christine Blasey Fordin esittäessä Brett Kavanaughia kohtaan syytöksiä seksuaalisesta väkivallasta, demokraattien valtaeliitin toimijat eivät esittäneet, että olisi median vastuulla tutkia syytöksiä.
Tätä Readen haastattelua ei kannata sivuuttaa vain sen vuoksi, että haastattelija Meghan Kelly on entinen Fox Newsin juontaja. Siitä huolimatta, että Kelly on etuoikeutetusta asemastaan julkisesti kommentoinut mm. että ihmisten on turha olla huolissaan siitä, että Trump tulisi aikaansaamaan suurta tuhoa omalla vaalikaudellaan ja että kaikki tulee olemaan hyvin myös Trumpin hallinnon siirtyessä syrjään. Kelly on itse seksuaalista väkivaltaa työssään kohdannut selviytyjä, joka on haastatellut paljon seksuaalisesta väkivallasta selvinneitä naisia.
Reade kuvaa tässä haastattelussa Bidenin rikkoneen hänen koskemattomuuttaan useita kertoja ennen kuin Reade joutui Bidenin seksuaalisen väkivallan kohteeksi vuonna 1993. Kun Reade yritti kertoa asiasta pomolleen Bidenin assistentille Marianne Bakerille, Baker kieltäytyi kuuntelemasta Readea.
Reade kutsuttiin pian tämän jälkeen puhutteluun Bakerin toimesta, koska Biden oli halunnut Readen tarjoilemaan drinkkejä varainkeruutilaisuuteen, sillä perusteella, että piti Readen jaloista. Tämän vuoksi Marianne Baker ilmoitti Readelle ettei tämän tarvitsisi mennä tilaisuuteen. Barker oli myös puhutellut Readea ja sanonut hänelle, että jos Reade halusi edetä urallaan ja jatkaa työskentelyä Capitol Hillillä hänen täytyisi pitää päänsä alhaalla ja tehdä mitä käsketään. Hänen täytyisi käyttää pidempiä hameita ja napittaa kaikki paitansa napit, eikä hän saisi näyttää ”seksikkäältä” tai olla ”näkyvä”.
Readen mukaan tämän kohtaamisen jälkeen ilmapiiri työpaikalla muuttui jäiseksi häntä kohtaan. Kun Reade joutui pian tämän jälkeen Bidenin seksuaalisen väkivallan kohteeksi hänen pomonsa Marianne Baker ei edelleenkään suostunut kuuntelemaan Readea. Reade jätti Bidenistä kirjallisen valituksen, mutta ei maininnut siinä kohtaamaansa seksuaalista väkivaltaa tai häirintää. Reade odotti, että häntä olisi kuultu valituksen jättämisen jälkeen, mutta sen sijaan hänet erotettiin pian sen jälkeen kun hän oli jättänyt Bidenin käytöksestä kirjallisen valituksen.
Reade on keväällä 2020 tuonut julkisuudessa esiin, että sen jälkeen kun hän on julkisesti kertonut joutuneensa Bidenin seksuaalisen väkivallan kohteeksi, hän on tämän johdosta menettänyt työnsä, legitimiteettinsä, asuntonsa, maineensa ja useita ystävyyssuhteitaan. Joe Biden on kieltäytynyt avaamasta julkisuuteen senaattorin aikaisia dokumenttejaan vuodelta 1993.
Biden vannoo virkavalansa keskiviikkona 20.1.2021. Tähän mennessä Bidenin nimitykset hänen tulevaan hallintoonsa näyttävät olevan historiallisia, koska hänen hallinnossaan värilliset ihmiset tulevat olemaan näillä näkymin enemmistössä ja sukupuolijakauma tulee olemaan fifty-fifty. Erityisesti haluan antaa Bidebille kiitosta siitä, että hän on nimittänyt Vanita Guptan ja Kristen Clarken oikeusministeriöön, sekä Dep Haalandin sisäasiainministeriksi. Tämä on hyvä alku.