Sisältövaroitus: misogynia, seksismi, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta
Helsingin Sanomat julkaisi 17.6.2022 paljon arvostamani toimittajan ja teatteriohjaajan Susanna Kuparisen kirjoittaman analyysin Johnny Depp v. Amber Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnistä ja oikeuden päätöksen analyyseista mediassa. Oikeudenkäynti käytiin keväällä Virginiassa, Yhdysvalloissa. Twitterissä Kuparisen analyysia on kiitelty erinomaisena ja virkistävänä luettavana monien arvostamieni ihmisten toimesta. Analyysin on kuvattu olevan parasta journalismikritiikkiä pitkään aikaan. Kiitosta on saanut myös se, että nimenomaan Kuparinen on katsonut koko oikeudenkäynnin ja kirjoittanut siitä analyysin.
Olen myös itse katsonut oikeudenkäynnin lähes kokonaisuudessaan ja olen Kuparisen analyysista eri mieltä. Analyysia on kiitelty siitä, että sen ansiosta vihdoin Suomessakin tiedetään mitä oikeudenkäynnissä on tapahtunut. Mm. tämän vuoksi en pysty olemaan kommentoimatta sitä.
Kuparinen arvostelee analyysissaan liberaalia länsimediaa. Hän kuvaa liberaalin median analyysien oikeuden päätöksestä olleen täysin puolueellisia. Kuparinen kuvaa analyysissaan oikeudenkäynnin todisteet ja tapahtumat Deppin ja Heardin liitosta, Deppin asianajajien väitteiden ja Deppin todistuksen pohjalta. Todennäköisesti siitä syystä, että oikeuden päätös on tulkittu Deppin voitoksi suuressa kuvassa. Oikeus katsoi Heardin syyllistyneen Deppin kunnianloukkaukseen hänen Washington Postiin vuonna 2018 kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa, jossa Heard kuvaa olevansa parisuhdeväkivallan selviytyjä. Oikeuden päätöksellä Heardin määrättiin maksamaan Deppille yli 8 miljoonan korvaukset.
Kuparinen on jättänyt analyysissaan käsittelemättä Heardin tiimin todisteet ja sen, miten Depp on valehdellut todistuksessaan. Analyysi muistutti itselleni niin paljon Deppin asianajajien loppupuheenvuoroja oikeudenkäynnistä, että sitä voisi käyttää referaattina Deppin tiimin väitteistä oikeudessa. Tämän vuoksi kommentoin liiankin yksityiskohtaisesti Kuparisen väitteitä ja käsittelen myös Heardin todistusta ja puolustuksen muuta todistusaineistoa.
Kuparinen nostaa analyysissaan esiin pätkiä Heardin kommenteista, äänitteiltä, joita Deppin tiimi käytti todistusaineistona oikeudessa. Heardin tiimin todisteiden osalta hän puhuu vain Deppin lähettämistä muutamista vaimoa haukkuvista tekstiviesteistä. Näen, että tämä ilmaisu vähättelee viestien sisällön vakavuutta. Misogynisten sisältöjen toistaminen on ongelmallista ja siitä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Niiden toistaminen on usein myös turhaa, koska erityisesti naiset pystyvät päättelemään ja ymmärtävät mitä misogyniset sisällöt pitävät sisällään ilman, että niistä tarvitsee antaa esimerkkejä. Vaikka tämä tapaus on textbook case parisuhteessa tapahtuneesta sukupuolittuneesta väkivallasta. Olen huomannut, että feministejä lukuun ottamatta, monet oikeudenkäyntiä seuranneistakin ihmisistä ovat analyyseissaan jättäneet käsittelemättä käyttäytymismalleja ja tapahtumasarjoja, jotka ovat merkkejä sukupuolittuneesta väkivallasta. Tämän vuoksi nostan jotain esimerkkejä tekstiviesteistä, joita Kuparinen kuvaa vaimoa haukkuviksi tekstiviesteiksi. Johnny Depp lähetti toiselle merkittävälle näyttelijälle, Paul Bettanylle seuraavan tekstiviestin 11.6.2013:
Let’s burn Amber!!! Let’s drown her before we burn her!!! I will fuck her burnt corpse afterwards to make sure she is dead…
Deppin lähettämät tekstiviestit ovat täynnä misogyniaa. Ei vain Heardia koskevien viestien osalta, vaan kaikkien viestien, joissa Depp kirjoittaa naisista, joista ei ole ollut hänelle viestien lähettämisen ajankohtana hyötyä ja joiden kanssa hän ei juuri sillä hetkellä ole ollut väleissä. Depp käyttää viesteissään naisista sanaa cunt, on sitten kyse hänen lastensa äidistä tai hänen silloisesta vaimostaan Heardista.
Depp ei kiellä lähettäneensä valtavaa määrää misogynisia tekstiviestejä, joita oikeudessa käytiin läpi. Lukuun ottamatta entiselle assistentilleen Stephen Deutersille helmikuussa 2017 lähettämiään tekstiviestejä, joissa Depp kuvaa olevansa oikeutettu naisten sukupuolielimiin ja kertoo ottavansa mitä haluaa. Hän kieltää todistuksessaan koskaan kirjoittaneensa viestejä. Todennäköisesti, koska ne kuulostavat raiskausfantasioilta. Depp esittää, että jonkun muun on täytynyt lähettää viestit hänen puhelimestaan, hänen itsensä tietämättä, mutta hänellä ei ole käsitystä siitä kuka viestit olisi voinut lähettää.
Kuparinen nostaa analyysissaan esiin, että eräässä pariskunnan häämatkalla otetussa kuvassa, Depp hymyilee silmä mustana. Tämä pitää paikkansa. Depp kertoi todistuksessaan, että hänellä oli kuvassa musta silmä, koska Heard oli lyönyt häntä matkan aikana. Kuparinen jättää kuitenkin analyysissaan mainitsematta, että Heardin asianajajan Benjamin Rottenbornin ristikuulustellessa Deppiä. Rottenborn todentaa Deppistä otetulla valokuvalla, että hänellä oli musta silmä jo ennen pariskunnan häämatkaa. Depp ei kiellä ristikuulustelussa kuvan oton ajankohtaa, eikä sitä, että on itse kuvassa, mutta väittää Heardin asianajajan Rottenbornin photoshopanneen kuvaan hänelle mustan silmän, ristikuulustelua edeltävänä iltana.
Kuparisen mukaan Deppin asianajaja Camille Vasquez kävi järjestelmällisesti läpi Heardin itsestään ottamia kuvia, joissa hänessä ei näkynyt jälkeäkään väkivallasta. Tämä ei pidä paikkaansa. Puolustuksella oli todistusaineistossa lukuisia kuvia Heardista, joissa näkyi jälkiä väkivallasta, mutta Deppin tiimi on tulkinnut kaikki nämä kuvat photoshopatuiksi. Kuparinen ei myöskään nosta esiin, että vuonna 2015 New Yorkissa huhtikuussa, elokuvan When I Live My Life Over Again ensi-illassa, Heardista otetuissa kuvissa hänellä näkyy mustelmia.
Deppin lakitiimin yksi merkittävimmistä argumenteista olikin todistaa, että Heardin mustelmistaan ottamat kuvat ovat photoshopattuja. Heinäkuun lopulla 2022 avatuista oikeuden sinetöimättömistä asiakirjoista taas käy ilmi, että Deppin tiimi on esittänyt todisteiksi valokuvaa Deppin vammoista kasvoissa, mutta kuva evättiin todisteista metadatan vuoksi. Tämän Deppin kasvoistaan ottaman kuvan metadata osoittaa, että kuva on vuodelta 2019 ja sitä on muokattu vuonna 2020, vaikka Depp väittää kuvan olevan vuodelta 2015. Heardin puolustus vaati kuvien alkuperäisiä tiedostoja, mutta pyynnöt hylättiin. Oikeuden dokumenteista tulee ilmi, että Heardin tiimi osoitti myös Deppin tiimin päätodistusaineistona käyttämät äänitteet manipuloiduiksi. Heardin tiimi pyysi toistuvasti parin keskusteluista olevien äänitteiden esittämistä oikeudessa kokonaisuudessaan, mutta pyyntö evättiin.
Kuparinen nostaa esiin, että Depp menetti sormenpäänsä oman todistuksensa mukaan Australiassa vuonna 2015, kun Heard oli heittänyt häntä vodkapullolla. Lääkäri kuitenkin todisti oikeudessa, ettei ole minkäänlaista mahdollisuutta sille, että Deppin keskisormenpää olisi voinut irrota vodkapullon viillosta. Jos Heard oli heittänyt pullon siltä etäisyydeltä ja siitä kohdasta huonetta, josta Depp väitti. Myöhemmin kyseisenä yönä Depp oli irrottanut koko sormensa, josta vuotaneella verellä hän oli kirjoittanut vuokraamansa linnan seiniin misogynisia lauseita Heardista, joita hän itse kuvasi viesteiksi. Depp väitti kirjoituksissaan mm. Heardin pettäneen häntä eri julkisuuden henkilöiden kanssa. Hän oli lähettänyt yöllä viestin myös lääkärilleen, jossa hän kertoi irrottaneensa sormensa. Todistuksessaan Depp kuitenkin kuvaa valehdelleensa lääkärilleen irrottaneensa sormensa itse. Heard kuvaa heränneensä seuraavana aamuna siihen, että Depp on kuunnellut Marilyn Mansonin musiikkia ja ilmoittanut, että hänellä on tekeillä vielä paljon viestejä Heardille, joita hän taiteli seiniin virtsallaan ja verellään.
Kuparinen jättää myös mainitsematta, että ollessaan naimisissa Heardin kanssa Depp loi kansion tietokoneelleen, johon hän keräsi lehtien julkaisemia kuvia Heardista eri tilaisuuksissa. Kansio koostui kuvista, joissa Heard oli Deppin mielestä pukeutunut liian paljastavasti, eikä sellaisella konservatiivisella tavalla, jolla Depp halusi Heardin pukeutuvan julkisuudessa. Depp nimesi kansion: Not fun for Johnny. On selvää, että tämä kansio on jo itsessään todiste henkisestä väkivallasta.
Kuparinen on jättänyt analyysistaan pois, myös näyttelijä Ellen Barkinin todistuksen. Barkin tuo todistuksessaan esiin, että ollessaan seksuaalisessa suhteessa Deppin kanssa vuonna 1994, Depp käyttäytyi häntä kohtaan kontrolloivasti ja mustasukkaisesti. Barkinin mukaan Depp syytti häntä pettämisestä ja pyrki kontrolloimaan hänen pukeutumistaan. Deppin mukaan Barkinin esittämät väitteet eivät pidä paikkaansa. Vaan Barkinin todistus kumpuaa katkeruudesta, jota Barkinilla Deppin mukaan on häntä kohtaan, koska Depp päätti heidän suhteensa. Heinäkuun lopussa 2022 avatut oikeudenkäynnin sinetöimättömät asiakirjat osoittavat, että Deppin lakitiimi taisteli saadakseen oikeuden hylkäämään Barkinin todistuksen oikeuskäsittelystä.
Deppin pitkäaikainen ystävä ja bändikaveri Bruce Witkin todisti myös oikeudessa Deppin käyttäytyneen mustasukkaisesti kumppaneitaan kohtaan, 1980-luvulta lähtien. Mukaan lukien Witkinin siskoa Lori Anne Allissonia kohtaan, jonka kanssa Depp oli naimisissa 1980-luvulla. Myös tämän todistuksen Kuparinen on jättänyt analyysissaan käsittelemättä.
Kokonaisuudessaan Kuparinen ei käsittele analyysissaan lainkaan Deppin kontrolloivaa, narsistista ja misogynista käytöstä naisia kohtaan, joka nousee esiin todisteissa ja todistajien lausunnoissa. Kuparinen kuvaa Heardin vain luovan todistajalausunnossaan synkkää kuvaa Deppin omistushalusta.
Julkisuudessa jo kuuden vuoden ajan esillä ollut video, jonka Heard on kuvannut salaa Deppistä osoittaa Kuparisen mukaan, ettei Heard näytä pelkäävän kaappeja paiskovaa puolisoaan ollenkaan. Tämän hän perustaa Heardin olemukseen videolla ja siihen, että Heard lähtee Kuparisen mukaan naureskellen pois keittiöstä. Tämä ei pidä paikkaansa.
Heard tuohahtaa videolla hah, sen jälkeen, kun Depp on paiskonut kameran, jolla Heard häntä kuvaa, maahan ja huutanut sanan perse. Deppin asianajajien ja Kuparisen mukaan Heardilla näkyy videon lopussa olevan kasvoillaan virne. Väittämällä näin, he pyrkivät antamaan käsitystä, että Heardin ilme ilmentää, ettei hän ole pelännyt miestään. Tällä pyritään osoittamaan, että Heard valehtelee väkivallasta, jonka kohteeksi hän on kertonut Deppin taholta joutuneensa.
Naiset jotka ovat julkisuudessa kertoneet joutuneensa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi tunnettujen ja rakastettujen julkisuuden henkilöiden taholta, on historiallisesti leimattu valehtelijoiksi, joiden motiivi valheellisille syytteille on raha. Ei ole yllättävää, että Heardista on käytetty misogynisia nimityksiä, kuten gold digger siitä asti, kun hän on hakenut Deppille lähestymiskieltoa toukokuussa 2016. Ilmaisua gold digger käytetään edelleen jatkuvasti naisten misogyniseen marginalisointiin, erityisesti silloin, jos he kertovat joutuneensa jonkun rakastetun julkisuuden henkilön väkivallan kohteeksi.
Pitää paikkansa, että raha on ihmisille motiivi monessa asiassa. Tultaessa selviytyjien kokemuksiin ja kertomuksiin väkivallasta, on raha kuitenkin yksi viimeisimmistä asioista, joka selviytyjiä kiinnostaa. Silloin kun väkivallan kokemuksista ja kertomisesta julkisuudessa, selviytyjille aiheutuvat haitat ovat huomattavasti suuremmat, kuin rahasta saatavat hyödyt, raha ei ole motiivi. Ihmiset eivät valehtele joutuneensa seksuaalisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi voittaakseen rahaa. Päinvastoin. Patriarkaatin rakenteet ja raiskauskulttuuri varmistavat yleensä sen, etteivät selviytyjät halua kertoa väkivallankokemuksistaan julkisuudessa.
Raha ei itsessään ole lohdutus ihmisille, jotka joutuvat suuren yleisön vihan ja syytösten kohteeksi. Tiedetään että rahassa ihmisiä kiinnostaa nimenomaan se mitä sillä saa ja materian lisäksi ihmiselle on usein suuri merkitys sillä, miten muut hänet näkevät. Aina siinä vaiheessa, kun naisten väitetään valehtelevan voittaakseen rahaa, jos he kertovat joutuneensa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi, pitäisi kaikkien mahdollisten hälytyskellojen soida ja red flagien liehua. Fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kokemuksista ei valehdella rahasta.
Kuparinen nostaa esiin analyysissaan, että Heardin paljastuminen hyväksikäyttäjäksi olisi liberaalille medialle liian kiusallinen asia. Jos tarkastellaan mitä Heard on hyötynyt kertoessaan olevansa parisuhdeväkivallan selviytyjä, en näe, että hänelle olisi ollut tästä ulostulosta enemmän hyötyä kuin haittaa. On sitten kysymys misogyniasta, jota Heard on kohdannut maailmanlaajuisesti, tai korvauksista, jotka hänen on oikeuden päätöksellä määrätty maksamaan Deppille.
Heardin uskotaan valehtelevan kokemastaan väkivallasta, koska hän ei ole lahjoittanut avioerosovittelussa kaikkia Deppin hänelle maksamia rahoja kohteisiin, joihin hän on julkisuudessa jo kertonut lahjoittaneensa koko summan. Eli seitsemän miljoonaa dollaria. Tämän osalta Heard on valehdellut, jonka vuoksi oikeuden valamiehistö ja suuren yleisön mielipide on olettanut, että Heard on valehdellut myös kertoessaan Deppin kohdistaneen häneen fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Motiivina valehtelulle nähdään olevan raha.
Myös median uutisoidessa Heardin valehdelleen väkivallasta, on tästä osoituksena kerrottu olevan se, että Heard on julkisuudessa väittänyt lahjoittaneensa koko seitsemän miljoonan dollarin summan, vaikka hän ei ole. Oikeudessa Heard käyttää todistuksessaan sanaa pledge ja antaa ymmärtää, ettei ole vielä lahjoittanut kaikkia rahoja, koska ei ole oikeuskulujen vuoksi pystynyt. Vaan on vain sitoutunut lahjoittamaan, koko avioeronsa yhteydessä saamansa seitsemän miljoonaa. Siitä onko Heardilla ollut aikomustakaan lahjoittaa koko summaa ACLU:lle ja Los Angelsin lastensairaalalle, voidaan vain esittää spekulaatioita. Sitä ettei Heard ole vielä lahjoittanut suurinta osaa summasta, pidän kuitenkin heikkona todisteena sille, että hän olisi valehdellut olevansa parisuhdeväkivallan selviytyjä. Deppin tiimi, kuten myös Kuparinen analyysissaan, nojaavat kuitenkin tähän argumenttiin väittäessään, että Heardin todistus väkivallan kohteeksi joutumisesta ei pidä paikkaansa.
Heardin mukaan Depp on sanonut vain kuoleman olevan tie ulos heidän suhteestaan, eikä ole suostunut avioehtoon. Heinäkuun lopulla 2022 avattiin 6000 sivua oikeudenkäynnin asiakirjoja, jotka sisältävät todistusaineistoa Britanniassa käydystä oikeudenkäynnistä, jossa Depp haastoi brittilehti The Sunin kunnianloukkauksesta. Tuomari Penney Azcarate hylkäsi Yhdysvaltojen kunnianloukkausoikeudenkäynnin todistusaineistosta Deppin ja Heardin avioeromenettelyihin liittyvät asiakirjat. Heardin mukaan niihin sisältyi paljon kriittistä todistusainestoa.
Oikeudenkäynnin asiakirjat tukevat Heardin väitettä siitä, ettei hän ollut halunnut puolta Deppin omaisuudesta, johon hän olisi avioehdon puuttuessa ollut oikeutettu. Esimerkiksi Deppin ansiotulot elokuvista, joissa hän näytteli ollessaan avioliitossa Heardin kanssa, katsottiin parin yhteiseksi omaisuudeksi. Heard olisi ollut avioerossa oikeutettu mm. puoliin Deppin ansiotuloista esimerkiksi elokuvasta Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides, josta Depp on ansainnut yli 33 miljoonaa dollaria. Avioeronprosessin asiakirjat todistavat, että Heard kieltäytyi vaatimasta puolta Deppin omaisuudesta avioeron yhteydessä, tai edes puolta hänen 33 miljoonan dollarin tuloistaan Pirates neljästä.
Kuparisen mukaan media ei hyväksynyt Yhdysvalloissa käydyn kunnialoukkausoikeudenkäynnin päätöstä. Hänen analyysissaan tulee kuitenkin esiin, että hän itse kyseenalaistaa Britanniassa käydyn oikeudenkäynnin päätöksen ja pyrkii antamaan selityksiä sille, miksi Depp hävisi kunnianloukkausoikeudenkäynnin Britanniassa. Deppin haastaessa brittilehti The Sunin kunnianloukkauksesta vuonna 2020, oikeus näki hänen syyllistyneen ainakin 12 väkivallantekoon Heardia kohtaan, mukaan lukien seksuaaliseen väkivaltaan heidän parisuhteensa aikana. Kuparisen mukaan Depp hävisi jutun, koska tuomari arvio Deppin päihteidenkäytön vuoksi olevan todennäköistä, että Depp on syyllistynyt väkivaltaan. Kuparisen mukaan Lontoossa käydyssä kunnianloukkausoikeudenkäynnissä tuomari antoi päätöksessään suuren arvon myös sille, että hän luuli Heardin jo lahjoittaneen kaikki avioeron yhteydessä saamansa rahat.
Uskon että tuomarin päätökseen Britanniassa käydyssä oikeudenkäynnissä on vaikuttanut myös ne 6000 sivua todistusaineistoa, jotka tukahdutettiin Yhdysvalloissa käydystä oikeudenkäynnistä. Mukaan lukien Deppin entisen assistentin, Stephen Deutersin Heardille vuonna 2014 lähettämät tekstiviestit. Tekstiviestit käsittelevät Deppin ja Heardin välistä riitaa yksityiskoneessa vuonna 2014. Tuolloin Depp oli Heardin mukaan mm. potkinut häntä selkään, sen jälkeen, kun Heard oli palannut The Adderall Diaries elokuvan kuvauksista, joissa hänen vastanäyttelijänsä oli James Franco. Deuters kertoo Heardille lähettämissään viestissä olevansa surullinen siitä, ettei Depp ymmärrä kuinka vakavaa hänen harjoittamansa väkivalta päihdeaineiden vaikutuksen alaisena on. Deuters kuvaa viesteissä muistavansa yksityiskohtaisesti kaiken lentokoneessa tapahtuneen ja kertoo Deppin olleen kuvottunut ja itkeneen, kun Deuters oli kertonut Deppille, että hän oli potkinut Heardia. Depp lähetti Heardille myöhemmin tekstiviestejä, joissa hän kertoo häpeävänsä käytöstään ja lupaavansa, ettei enää käyttäydy väkivaltaisesti, kutsuen itseään mielipuoleksi.
Suomessa Deppin syyttömyydestä väkivaltaan on analysoitu kertovan esimerkiksi se, että Depp antoi Heardin ystävien asua kattohuoneistossaan Los Angelesissa ilmaiseksi. Päätelmä tämän takana on se, ettei Depp ole voinut kohdistaa väkivaltaa Heardiin, jos on hyvää hyvyyttään antanut Heardin ystävien asua omistamassaan asunnossa. Heardin valehtelusta väkivallan osalta on analysoitu kertovan se, että hän lahjoitti Deppille puukon heidän parisuhteensa aikana. Myös Kuparinen kuvaa analyysissaan, että miljoonat oikeudenkäyntiä seuranneet ihmiset miettivät luultavasti, että kuka antaa puukon lahjaksi väkivaltaiselle puolisolleen.
Itse mietin lähinnä, että kuinka heikolla tasolla ihmisten ymmärrys parisuhdeväkivallasta edelleen on. Väkivaltaisessa parisuhteessa elävät ihmiset harvoin pyrkivät vahingoittamaan toisiaan kaikilla mahdollisilla teräaseilla, mitä lähietäisyydeltä sattuu milloinkin löytymään, aina kun on mahdollista. Parisuhdeväkivallalle on ominaista nimenomaan jaksot, jolloin väkivalta on osa parisuhdetta ja niin sanotut honeymoon jaksot, jotka usein saattavat vaikuttaa siihen, että väkivaltaisesta suhteesta lähteminen pitkittyy. Näin myös Depp ja Heard kuvailivat todistuksissaan parisuhdettaan. Heardin Deppille lahjoittama puukko ei varmasti ole ollut ainut puukko heidän taloudessaan. Myös väkivaltaisessa parisuhteessa elävien ihmisten kodeista löytyy usein puukkoja ja veitsiä.
Kuparisen mukaan oli ällistyttävää, kuinka heppoiset todisteet Herdilla oli parisuhdeväkivallasta, jonka kohteeksi hän väittää joutuneensa. Useimmissa tapauksissa todisteet parisuhdeväkivallasta ovat vain selviytyjien kertomukset. Tapaukset joissa väkivallasta on muita todisteita ovat marginaalissa. Amber Heardilla oli kuitenkin paljon muitakin todisteita. Heardin asianajaja Elaine Bredeholft on julkisuudessa tuonut esiin, että oikeuden päätös antoi selviytyjille voimakkaan viestin siitä, ettei heitä tulla uskomaan heidän kohtaamastaan väkivallasta, jos heillä ei ole videomateriaalia todisteena. Tiedämme hyvin, että väkivalta joka tapahtuu ihmisten kotona kaikkein yksityisimmissä ja intiimimmeissä tilanteissa on niitä hetkiä, joista ei ole videomateriaalia. Parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneet pyrkivät usein myös suojelemaan kumppaniaan loppuun asti, sekä unohtamaan kohtaamansa väkivallan. Usein vasta siinä vaiheessa, kun he yrittävät lähteä suhteesta tilanne muuttuu. Heard on todistuksessaan tuonut esiin, ettei halunnut lääkäriin kohdattuaan väkivaltaa, vaan pyrki suojelemaan Deppiä ja salaamaan väkivallan kaikilta mahdollisilta tahoilta heidän ollessaan yhdessä. Kunnianloukkausoikeudenkäynnin valamiehistö ja median eri toimijat ovat tulkinneet Heardin valehtelevan väkivallasta myös sillä perusteella, ettei hän ole hakeutunut lääkäriin vammoistaan.
Kuparisen mukaan oli luojan kiitos, että oikeudenkäynti oli julkinen, koska muuten suuri yleisö olisi ollut lehtitietojen varassa. Sukupuolittuneesta väkivallasta selvinneiden näkökulmasta pidän tätä näkemystä ongelmallisena. Kunnianloukkausoikeudenkäynnit jotka käsittelevät parisuhdeväkivaltaa ovat raskaita selviytyjille. Parisuhdeväkivallasta selvinneet ovat oikeudenkäyntiä seuratessaan nostaneet esiin omia kokemuksiaan selviytyjinä. Useilla parisuhdeväkivallasta selvinneillä on vastaavia kokemuksia siitä, miten heidän kumppaninsa ovat pyrkineet heikentämään heidän todistuksensa uskottavuutta väittämällä, että he sairastavat epävakaata persoonallisuushäiriötä. Deppin tiimin eräs pääargumenteista oli väite siitä, että Heard sairastaa epävakaata persoonallisuushäiriötä. Mitään päteviä todisteita tälle väitteelle ei ollut, vaan argumentilla pyrittiin nimenomaan heikentämään Heardin uskottavuutta. Selviytyjät ovat kuvanneet tämän kunnianloukkausoikeudenkäynnin toteuttaneen heidän pahimmat pelkonsa julkisella näyttämöllä.
Kuparinen luettelee analyysinsa lopussa Heardin etuoikeuksia. Hän kuvaa Heardin olevan kaunis, valkoinen ja rikas nainen, jota liberaalimedia varjelee likaiselta sedältä. Liberaalilla medialla hän viittaa tässä esim. The Guardianin ja New York Timesin julkaisemiin feministien mielipidekirjoituksiin. Kuparinen nostaa esiin myös Deppin etuoikeuksia sen yhteydessä, kun hän väittää, että liberaalimedia maksaa takaisin vanhoja kalavelkojaan, koska se on ennen #MeToo –liikettä ohittanut naisten kuvaukset väkivallasta, eikä ole ottanut niitä vakavasti. Tämän vuoksi Kuparisen mukaan Heardin paljastuminen hyväksikäyttäjäksi olisi liberaalille medialle liian kiusallista. Kuparinen näkee, ettei liberaalimedia ole tästä syystä hyväksynyt oikeuden päätöstä siitä, että pöydän putsasikin keski-ikäinen, valkoinen miljonäärimies. Johnny Deppin kohdalla Kuparinen ei kuitenkaan mene ulkonäköön, vaikka hän kokee asianmukaiseksi kommentoida Heardin ulkonäköä.
Depp on valtasuhteiden osalta Heardiin verrattuna eri asemassa. Hän on valkoinen, heteroseksuaali mies. Heardiin verrattuna rikas aivan eri mittakaavassa ja myös hyötynyt ulkonäöstään koko uransa ajan, aivan eri mittakaavassa. Deppin merkittävin etuoikeus on kuitenkin hänen asemansa rakastettuna näyttelijänä. Ihmisten mielissä hän on niin kaukana likaisesta sedästä kuin mahdollista. Heard on todella etuoikeutetussa asemassa oleva valkoinen ja rikas nainen, mutta myös avoimesti biseksuaali nainen, joka on joutunut valtavan misogynian kohteeksi sen jälkeen, kun hän on kertonut Johnny Deppin kohdistaneen häneen väkivaltaa. On hyvä nostaa esiin Heardin etuoikeuksia, mutta niitä tulee tarkastella myös suhteessa Deppin etuoikeuksiin. Deppin ja Heardin kohdalla, Depp ei ole heistä kahdesta altavastaajan asemassa.
Kuparinen näkee, että The New York Timesin ja The Guardianin feministikolumnistit ovat kritiikittömästi uskoneet Heardia vasten todisteita, #MeToo –liikkeen iskulauseen hengessä, joka hänen mukaansa on: Usko kaikkia naisia. Kuparisen mukaan länsimedia on asettunut Heardin puolelle ja näin heikentänyt uskottavuuttaan. Hänen kritiikkinsä kohdistuu mm. New York Timesin Michelle Goldbergin kolumniin, jossa Goldberg kuvaa Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnin olevan osoitus #MeToo –liikkeen kuolemasta, sekä Moira Doneganin mielipidekirjoitukseen the Guardianissa, jossa Doneganin mukaan Heardista on tehty symboli koko #MeToo –liikkeelle ja häntä rangaistaan koko liikkeen olemassaolosta.
#MeToo –liikettä ei kuitenkaan tule määritellä vain valkoisten naisten kautta. Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnin seurauksena valkoiset naiset ovat esittäneet näkemyksiä #MeToo –liikkeen toimimattomuudesta ja yhdistäneet Heardiin kohdistuvan misogynian koko liikkeen hautautumiseen. Oikeuden päätös Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnissä ei kerro mitään #MeToo –liikkeen tilasta. #MeToo –liikkeen perustaja Tarana Burke on nostanut esiin, että liike ei ole kuollut, vaikka Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä on rikki. Oikeuden päätöksen jälkeen Burke kuvasi sosiaalisen median alustoillaan #MeToo –liikkeen merkitsevän yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, vapautta ja voimaa miljoonille ihmisille.
Mediassa on tämän oikeudenkäynnin osalta laajasti ohitettu naisiin kohdistuvan väkivallan selkeiden tuntomerkkien esiin nostaminen, sekä kriittinen analyysi. Feministit ovat kuitenkin olleet tältä osin poikkeus, jonka vuoksi oikeudenkäynnin ja sen uutisoinnin seuraaminen on ollut monille feministeille yksinäistä aikaa.
Feministit jotka ovat kommentoineet mielipidekirjoituksissa oikeuden päätöstä median alustoilla, joita Kuparinen kutsuu laatulehdiksi, eivät ole osoittaneet halveksuntaa oikeuslaitosta tai oikeuden toteutumista kohtaan. Oikeusjärjestelmän ja valamieskäytännön kriittinen tarkastelu on eri asia. Kuparisen väite siitä, että media ei ole hyväksynyt oikeuden päätöstä on myös kova yleistys.
Monet median toimijat asettuivat tämän tapauksen osalta jommankumman puolen taakse uutisoidessaan oikeudenkäynnistä ja oikeuden päätöksestä. Suuri osa esimerkiksi sensaatiolehdistön alustoista asettui kuitenkin nimenomaan Deppin taakse. Pitää paikkansa, että Kuparisen mainitsemat mediat, kuten The Guardian ja New York Times ovat julkaisseet yksittäisiä feministien mielipidekirjoituksia, joissa on tarkasteltu kriittisesti oikeuden päätöstä ja käsitelty Heardiin kohdistuvaa misogyniaa. Suuressa kuvassa median toimijat eivät kuitenkaan ole asettuneet puolueellisesti Heardin taakse. Päinvastoin. Monet median toimijat ovat puolueellisella uutisoinnillaan heittäneet tulta liekkeihin Heardiin sosiaalisessa mediassa kohdistuvaan misogyniaan.
Tiedämme, että Depp vei oikeudenkäynnin Virginiaan maksimoidakseen mahdollisuutensa voittaa. Pidän hyvin todennäköisenä, että hän olisi voittanut myös Kaliforniassa. Johnny Depp merkitsee paljon X ja Y sukupolville ja jotkut ovat muodostaneet osan itsetunnostaan hänen legendaarisen karismansa kautta. Tämä tuo hänelle huomattavasti valtaa. Hänen uskottavuutensa murentamiseen vaadittaisiin enemmän, kuin mitä tässä kunnianloukkausoikeudenkäynnissä kuului todistusaineistoon. Heardiin kohdistuva viha, jossa hänet on leimattu epävakaaksi hyväksikäyttäjäksi, on myös toiminut merkittävällä tavalla Deppin eduksi. Näen, että oikeuden päätöksessä oli yllättävää vain se, että Heard voitti yhden kohdan.
Kaksi viikkoa oikeuden päätöksen jälkeen valamiehistöön kuulunut mies kertoi julkisuudessa miksi valamiehistö ei uskonut Heardin todistusta siitä, että hän olisi parisuhdeväkivallan selviytyjä. Perustelut olivat täynnä misogyniaa. Hänen mukaansa Heard ei ollut uskottava, koska hän saattoi vastata johonkin kysymykseen itkien, ja pian sen jälkeen muuttua eleidensä puolesta jääkylmäksi. Tämä sai valamiehen mukaan kaikki valamiehet tuntemaan itsensä vaivaantuneiksi. Valamiehen mukaan osa valamiehistä kuvasi Heardin vuodattavan krokotiilinkyyneliä todistuksensa aikana. Tämän pohjalta voi vain päätellä, mikä olisi ollut Heardin uskottavuus ja miten valamiehistö olisi tulkinnut häntä, jos hän olisi nauranut ja vitsaillut läpi todistuksensa, kuten Depp.
Kunnianloukkausoikeudenkäyntejä hyväksikäytetään selviytyjien hiljentämiseen. Seuraavana vuorossa on Johnny Deppin läheisen ystävän Brian Warnerin, eli Marilyn Mansonin oikeustaistelu. Marilyn Manson haastoi maaliskuussa entisen kumppaninsa Evan Rachel Woodin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Näen, että Mansonilla on kuitenkin huomattavasti heikommat mahdollisuudet voittaa oma oikeustaistelunsa Deppiin verrattuna. Manson ei missään määrin ole massojen rakastama karismaattinen tähti, kuten Depp. Eikä tästä syystä omaa samassa mittakaavassa valtaa. Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnin evättyjen todisteiden joukossa oli mukana myös Mansonin ja Deppin välistä tekstiviestien vaihtoa. Viestien sisältö oli pelkkää misogyniaa.
Heard ei ole millään tavalla ongelmaton selviytyjä. Täydellisyys on kuitenkin se mitä häneltä odotetaan, jotta häntä voitaisiin uskoa. Koska on selvää, ettei hänen todistuksensa ole kaikilta osin paikkansapitävä, monet median edustajat ja sosiaalisen median käyttäjät ovat kokeneet häneen kohdistetun vihan oikeutettuna. Deppin ja Heardin todistuksiin on suhtauduttu myös hyvin mustavalkoisesti. Monet näkevät, että toinen valehtelee kaikesta ja toinen ei mistään. Toisen nähdään joutuneen valtavan ryöpytyksen kohteeksi, kun taas toinen on uhriutettu useissa analyyseissa täysin. Uskon, että Deppin todistuksella, jossa hän väittää, ettei ole syyllistynyt minkäänlaiseen väkivaltaan Heardia kohtaan, on suuri merkitys tässä asetelmassa. Vaikka todistusaineisto osoittaa, että molemmat osapuolet ovat syyllistyneet väkivaltaan parisuhteensa aikana. Tätä vaihtoehtoa ei haluta uskoa, koska se osoittaisi Deppin valehdelleen todistuksessaan. Kuitenkin jopa Deppin ja Heardin yhteinen terapeutti, jonka vastaanotolla he kävivät avioliitossa ilmenneistä ongelmistaan, todisti oikeudessa, että Depp ja Heard syyllistyivät molemmat väkivaltaan toisiaan kohtaan. Huomion arvoista on myös, että terapeutti, tohtori Laurel Anderson oli yksi Deppin tiimin todistajista.
Miesten kohtaama vakava lähisuhdeväkivalta on todella yleistä. Oikeuden päätöksen vaikutuksesta Depp on nostettu mediassa esimerkiksi miehiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan selviytyjästä. Myös Kuparinen, joka pyrkii analyysissaan antamaan kuvaa Heardista parisuhdeväkivallan harjoittajana ja Deppistä parisuhdeväkivallan selviytyjänä. Kirjoittaa analyysissaan, että perheväkivallan uhrien kasvot ovat moninaiset ja ne voivat kuulua myös miehille. Jos Deppin todistus siitä, ettei hän ole syyllistynyt minkäänlaiseen fyysiseen, psyykkiseen tai seksuaaliseen parisuhdeväkivaltaan pitäisi paikkansa, mielestäni olisi loogista, että hän tuomitsisi ystävänsä Marilyn Mansonin naisiin kohdistaman fyysisen, psyykkisen ja seksuaalisen väkivallan, sekä Mansonin harjoittaman avoimen rasismin.
Kuparisen mukaan liberaalimedia, ACLU ja #MeToo ovat osa samaa hyvien ihmisten valtapiiriä. Hän näkee, että media kääntää keskustelun kaksinapaiseen maailmaan, jossa Heard asettuu osaksi demokraattista liberaalia projektia. Kuparisen mukaan media maksaa vanhoja kalavelkojaan takaisin uskomalla kaikkia naisia. Ja erityisesti tässä tapauksessa, vielä todisteita vastaan.
Pidän paljon valtaa omaaviin median toimijoihin kohdistuvaa kriittistä analyysia todella tärkeänä. Varsinkaan Yhdysvalloissa median toimijat eivät ole riippumattomia tai puolueettomia. Esimerkiksi New York Times tukee niin vahvasti demokraattisen puolueen valtaeliittiä, että se pyrkii jatkuvasti leimaamaan demokraattien vasemmistosiiven edustajia vaarallisiksi ääritoimijoiksi. En kuitenkaan näe median uskottavuuden heikkenevän silloin, jos selviytyjiä uskotaan. Feministit, jotka ovat arvostelleet Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnistä tuotettua sensaatiomaista uutisointia ja tarkastelleet kriittisesti oikeuden päätöstä, ovat nimenomaan nojanneet analyyseissaan todisteisiin ja asiantuntemukseen sukupuolittuneesta väkivallasta.
En pidä Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnin kommentointia ja käsittelyä merkityksettömänä, koska kyseessä oli maailmanlaajuisesti laajalti seurattu ja kommentoitu oikeudenkäynti. Median toimijoiden ja sosiaalisen median käyttäjien representaatioilla parisuhdeväkivallasta on merkitystä. Sillä representaatiot luovat mielikuvia, jotka vaikuttavat ihmisten asenteisiin.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008881964.html?fbclid=IwAR06epCNE5bc239qoex9z2Iosd83eoOP4w1fDev0iK7K1CuBH0VV7BGTLmY