#misogynia

Look Away: Millaisena menneiden vuosikymmenten ns. ”bändäri” kulttuuri näyttäytyy #MeToo aikakaudella?

Dokumentti nostaa esiin miten rockkareiden raha ja valta-asetelma turvasi heidän koskemattomuutensa silloin, kun he syyllistyivät rikoksiin. Levy-yhtiöt näkivät legendaaristen bändien keulahahmot korvaamattomina rahavirran takaajina, siinä missä nuoret tytöt nähtiin korvattavissa olevina bändäreinä. Rosen naisiin kohdistama brutaali väkivalta oli jo 1990-luvulla hyvin dokumentoitu ja yleisesti tiedossa. Siitä myös uutisoitiin paljon. Se nähtiin kuitenkin osana rock ’n’ roll kulttuuria, jota hallitsi misogynia. Tämä näkyi myös biisien lyriikoissa. Rosen naisiin kohdistaman väkivallan vuoksi Kurt Cobain ei suostunut lähtemään kiertueelle Guns ’N’ Rosesin kanssa 1990-luvun alussa, Axl Rosen pyynnöstä huolimatta. Tämä tulehdutti Nirvanan ja Gunnareiden välit, jolloin Cobainin ja Rosen julkisesta riitelystä saatiin paljon otsikoita.

Look Away –dokumentissa käsitellyille väkivaltatapauksille yhteistä on se, että tekijä on valkoinen, vaikutusvaltainen, rikas, arvostettu ja rakastettu mies, jota suojelee koneisto ihmisiä, joka peittelee jälkiä ja siivoaa todistusaineistoa, jottei muusikko joutuisi vastuuseen harjoittamastaan hyväksikäytöstä tai väkivallasta. Kaksinaismoralismi siinä, miten puhumme rokkarien harjoittamasta dokumentoidusta hyväksikäytöstä väitettyinä tapahtumina, kun fiilistelemme Gunnareiden keikalla, ja miten vastaavasti halveksimme ja karttelemme naapurin Peraa (random), jota on syytetty samoista asioista, on valtava.

Aikaisempina vuosikymmeninä vaikutusvaltaiset rockmuusikot saattoivat hyvin rauhassa syyllistyä hyväksikäyttöön. Heidän valta-asemansa mahdollisti sen, eikä se ollut harvinaista, vaan yleistä. Patriarkaalisten rakenteiden johdosta hyväksikäyttö nähtiin aseman tuomana etuoikeutena. Eivätkä asenteet puhuneet sen esille nostamisen puolesta. Vaan siitä puhuminen ja todisteet tukahdutettiin, eikä rikoksia haluttu käsitellä. Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö oli ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Legendaarisia muusikkoja ei edelleenkään haluta pudottaa asemastaan ja tätä perustellaan heidän merkityksellään taiteilijoina. Monet legendaariset muusikot ovat käyttäneet valta-asemaansa väärin pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta edelleen katsotaan muualle. Vaikka ns. ”bändari” –kulttuuria ei enää romantisoitaisi samalla tavalla kuin menneinä vuosikymmeninä, sen kriittinen tarkastelu ja reflektointi siitä, miten sitä on hehkutettu, on edelleen marginaalista.

aitoporilaine, sitten

Essee: Vastine Susanna Kuparisen Helsingin Sanomissa 17.6.2022 julkaistulle analyysille: ”Perheväkivallan kasvot”

#MeToo –liikettä ei kuitenkaan tule määritellä vain valkoisten naisten kautta. Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnin seurauksena valkoiset naiset ovat esittäneet näkemyksiä #MeToo –liikkeen toimimattomuudesta ja yhdistäneet Heardiin kohdistuvan misogynian koko liikkeen hautautumiseen. Oikeuden päätös Depp v. Heard kunnianloukkausoikeudenkäynnissä ei kerro mitään #MeToo –liikkeen tilasta. #MeToo –liikkeen perustaja Tarana Burke on nostanut esiin, että liike ei ole kuollut, vaikka Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä on rikki. Oikeuden päätöksen jälkeen Burke kuvasi sosiaalisen median alustoillaan #MeToo –liikkeen merkitsevän yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, vapautta ja voimaa miljoonille ihmisille.

aitoporilaine, sitten

Depp & Heard kunnianloukkausoikeudenkäynti

Heardia halventavaan uutisointiin ja häneen sosiaalisessa mediassa kohdistettuun vihaan ei oikeudenkäynnin ensimmäisten viikkojen aikana vielä kiinnitetty näkyvästi huomiota. Vasta toukokuussa, kun oikeudenkäynti oli kestänyt useita viikkoja TIMEkin uutisoi siitä, miten oikeudenkäynti dominoi TikTok videoita, joissa tuettiin Johnny Deppiä ja halvennettiin Amber Heardia. Videoiden ja meemien seurauksena yritykset alkoivat valmistaa tuotteita, kuten mukeja, joiden tekstiprinteissä Heard nimettiin valehtelijaksi ja joissa hänen pilkattiin olevan vähemmän tunnettu näyttelijä kuin Depp. Heardiin kohdistuneen misogynian kaupallisesta hyödyntämisestä kertoivat erityisesti t-paitojen tekstiprintit: Don’t be an Amber.

Deppin tueksi sosiaaliseen mediaan perustettiin laajalle levinneitä kampanjoita, kuten #JusticeForJohnny. Sosiaalisessa mediassa ihmisten ulostulot Deppin puolesta olivat myös täynnä Heardiin kohdistuvaa misogyniaa ja uhkauksia, joissa esitettiin haaveita ja uhkauksia Heardin surmaamisesta, tai yllytettiin ihmisiä kohdistamaan Heardiin väkivaltaa. Deppin fanit olivat aktiivisesti myös hurraamassa häntä Fairfaxissa Virginiassa, oikeustalon ulkopuolella. Hänen saapuessa ja poistuessa oikeustalolta ja vastaavasti buuaamassa Heardia. Faneista kaksi oli myös seuraamassa oikeudenkäyntiä, mutta heidät poistettiin salista, kun kävi ilmi, että he olivat sosiaalisessa mediassa ilmoittaneet haluavansa surmata Heardin.

aitoporilaine, sitten

Meidän sukupolven tärkein feministinen puhe

Kulttuurisella ja yhteiskunnallisella tasolla misogynisen verbaalisen retoriikan tuomitsemisessa ja esiin nostamisessa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että yksittäinen ihminen olisi loukkaantunut häneen kohdistuvista kommenteista. Kysymys on siitä tavasta, miten puhumme julkisesti esimerkiksi vähemmistöistä ja naisista keskustelukulttuurissa, josta nuoret ottavat vaikutteita, jota nuoret seuraavat ja johon nuoret peilaavat itseään ja paikkaansa siinä. 1990-luvulla jolloin olen itse seurannut median keskustelukulttuuria teini-ikäisenä, seksismi, misogynia ja rasismi oli arkipäivää verbaalisissa ulostuloissa. Se että tänä päivänä misogyniseen, rasistiseen ja seksistiseen retoriikkaan puututaan, on positiivinen asia.

aitoporilaine, sitten

Rasismi ja misogynia kulkevat käsi kädessä: Essee mustien naisten kohtaamasta seksuaalisesta väkivallasta ja misogyniasta gangstarapin varjossa

Jos valkoisena naisena kiellän ja siivutan fanittamieni mustien miesten harjoittaman seksuaalisen väkivallan, olen samalla tällöin itse tukemassa patriarkaalisen ja institutionaalisen rasismin rakenteita yhteiskunnassa. Sil Lai Abrams, joka esiintyy Drew Dixonin kanssa vuonna 2020 ilmestyneessä dokumentissa On the Record, on tuonut julkisuudessa esiin, että siitä huolimatta, että 85 % mustista 18-vuotta täyttäneistä teini-ikäisistä tytöistä on kokenut seksuaalista väkivaltaa, Me too- liike ei ole huomioinut mustia tyttöjä ja naisia samalla tavoin kuin valkoisia. 

aitoporilaine, sitten