Olen pitkään ollut jäätävä Stieg Larssonin fani. Larsson oli älykäs ja taitava tutkija, mutta ennen kaikkea todella vasemmistolainen. Nämä eivät ole asioita, joita Larssonista vain kerrotaan, vaan tämä on selvästi nähtävissä Larssonin omistautumisena arvoilleen, tutkimuksessa ja Millennium -trilogiassa. Vaikka ei olisi lukunet Millennium –trilogiaa, suurin osa meistä tuntee ainakin siitä tehdyn elokuvasarjan. Edesmennyt elokuvissa näytellyt Michael Nyqvist on kertonut, että elokuvat on tehty tavalla, jolla katsoja pääse mahdollisimman syvälle Larssonin arvomaailmaan. Näen että tämä pitää paikkansa. Larssonilla oli kyky sanottaa altavastaajan kokemukset, näkökulma ja puitteet. Näen että Larsson on Millennium –trilogiassa onnistunut myös popularisoimaan vasemmistolaista arvomaailmaan taiteen kautta.
Tämä kiteytyy erityisesti Lisbeth Salanderin roolihahmossa, jonka kautta Larsson näyttää, miten yhteiskunnan patriarkaalisten ja kapitalististen rakenteiden tuhoisuus vaikuttaa yksilön tasolla. Larssonin arvomaailma tulee esiin myös Lisbeth Salanderin roolihahmon persoonassa. Larsson kuvaa hänet taitavana tutkijana, taistelijana ja vasemmistolaisen arvomaailman omaavana punkkarina, jota älykkyys vie eteenpäin. Vaikka Salanderin selviytyjänä kuvattu roolihahmo on Millennium –trilogian keskiössä, trilogia kuvaa myös sen enemmistön tarinaa, jotka eivät selviä väkivallasta ja sorrosta.
Kun Ruotsin uusnatsit jakautuivat kahteen eri suuntaukseen, toinen suuntaus, joka edusti äärioikeistolaista populistista retoriikkaa, perusti ruotsindemokraatit 1980-luvun lopulla. Tällä hetkellä ruotsindemokraatit on Ruotsin parlamentaarisista puolueista toiseksi suurin puolue, joka hyväksikäyttää alueita, joissa Ruotsi ei ole onnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa, keppihevosenaan rasismille. Ruotsindemokraatit sen enempää, kuin perussuomalaisetkaan, eivät halua, että maahanmuuttajat kotoutuvat Ruotsissa alueilla, joissa esiintyy sosiaalisia ongelmia. Vaan haluavat nimenomaan ylläpitää ongelmia ja käyttää niitä hyväkseen populistisen ja rasistisen agendansa edistämisessä. Mitä enemmän alueilla esiintyy esim. ”jengiytymistä”, sitä iloisempia ruotsindemokraatit ovat. Eivätkä missään tapauksessa halua laittaa resursseja maahanmuuttajien kotoutumiseen ja ongelmien ratkaisemiseen.
Stieg Larssonista 2018 valmistunut dokumentti Mies joka leikki tulella, kuvaa Larssonin elämäntyötä äärioikeiston tutkijana. Haluan nostaa dokumentin esiin, koska pidän sitä hyvänä henkilökuvana ja myös ajankohtaisena esim. siitä näkökulmasta, miten tällä hetkellä julkisessa keskustelussa analysoidaan ruotsindemokraatteja ja sitä, miten he onnistuivat manipuloimaan poliittista keskustelua tänä syksynä Ruotsin vaaleissa.
Michael Nyqvistin mukaan Ruotsissa on aina tunnettu ylemmyyden tunnetta muita maita kohtaan ruotsalaisuudesta ja Ruotsin menestymisestä. Nyqvist kuvaa Larssonin taistelleen tuota kuvaa vastaan, nostamalla tutkimuksessaan ja teoksissaan esiin Ruotsin nurjaa puolta. Mietin usein mitä kaikkea Larsson olisi vielä tuottanut, jos hän olisi saanut elää pidempään. Tällä hetkellä hän olisi todennäköisesti merkittävä vastavoima, ruotsindemokraattien ylläpitämälle, rasistiselle hegemonialle Ruotsissa käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa.