Ihmiset näkevät feminismi sanan, myös tasa-arvo sanaa voimakkaammin pitävän sisällään, esim. vaatimuksen historiallisesti marginalisoituihin ryhmiin kohdistuvan syrjinnän ja sorron haastamisesta. Varsinkin nykyään, kun neljäs aalto edellyttää intersektionaalisuutta. Vieläkään kaikille ei ole itsestäänselvyys, ettei tasa-arvostakaan voida puhua silloin, jos marginalisoitujen ryhmien kohtaamaa syrjintää ei haasteta. Sanaa tasa-arvo pystytään mielivaltaisemmin hyväksikäyttämään vastaamaan omia tarkoitusperiä, kuin sanaa feminismi. Monet näkevät, että tasa-arvo voi toteutua yhteiskunnan patriarkaalisista rakenteista huolimatta, tai jopa niiden kautta. Myös tämä on yksi syy siihen miksi jotkut loukkaantuvat, jos poliittisia tavoitteita määritellään feminismin kautta. Feministinen retoriikka nähdään uhkaavana erityisesti silloin, jos vallitsevia valtasuhteita halutaan suojella.
Aikaisemmin syyskuussa 14.9.2022 kansanedustaja Hanna-Leena Mattila aloitti keskustan ryhmäpuheenvuoron valtioneuvoston tasa-arvopoliittisesta selonteosta väittämällä, että viimeisen 20 vuoden aikana tasa-arvoa on haettu pois valkoisilta, keski-ikäisiltä, lihaa syöviltä ja autoa ajavilta heteromiehiltä. Mattilan mukaan kentältä kuuluu viestiä, että tasa-arvo kuuluu nykyään kaikille muille paitsi tälle ryhmälle. Keskustan tavoitteena oli vaalien alla heittää ilmoille mahdollisimman absurdi, populistinen ja provosoiva argumentti, johon muut puolueet tulisivat varmasti vastaamaan, sen sisältämän disinformaation vuoksi. Tämänkaltaisella retoriikalla keskusta sai muut puolueet keskustelemaan omasta avauksestaan, toivoen, että keskustelu tavoittaisi Mattilan esiin nostaman kohderyhmän. Eli erityisesti keski-ikäiset, valkoiset, lihaa syövät, heteroseksuaalit, jotka identifioituvat sukupuoleltaan miehiksi ja ovat neljä vuotta sitten eduskuntavaaleissa, ehkä hylänneet uskollisuutensa keskustalle ja siirtyneet äänestämään perussuomalaisia.
Shawn Huff vastasi keskustalle twitterissä lainaamalla Franklin Leonardin tweettiä: When you’re accustomed to privilege equality feels like oppression. Paavo Arhinmäki vastasi keskustalle nostamalla esiin tärkeän itsestäänselvyyden: Yhteiskunnassa on paljon rakenteita, jotka syrjivät miehiä. Näitä sukupuolittuneita rakenteita pitää purkaa, mutta valkoinen iho, heterous, keski-ikä tai lihan syöminen ei mikään ole näitä miehiä syrjiviä rakenteita.
Etuoikeutetusta asemasta myös feministiset tavoitteet, jotka pyrkivät jakamaan valtaa uudelleen oikeudenmukaisemmin tuntuvat sorrolta. Tämän johdosta on tarvetta kerrata: Silloin kuin historiallisesti sorretut ryhmät ajavat itselleen oikeuksia, jotka sinulla on aina ollut, se ei ole epätasa-arvoa, eikä keneltäkään pois, vaan siitä hyötyvät kaikki. Ne jotka omaavat valtaa ja etuoikeuksia, joutuvat luonnollisesti osittain niistä luopumaan, jos tasa-arvon halutaan toteutuvan. Nimenomaan intersektionaalinen feminismi, joka tunnistaa tehokkaimmin risteävät sorron muodot. Kuten patriarkaalisista rakenteista johdannaiset odotukset ja estot miesten toiminnalle. On paras työkalu esimerkiksi miesten kohtaaman syrjinnän haastamisessa ja miesten oikeuksien ajamisessa.